Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Kuka hyötyy hoidosta ja mikä on ennuste? – Jos tehohoitopaikoista on pula, potilaita joudutaan valitsemaan

Suomen terveydenhuollon huolena on se, että koronavirukseen vakavasti sairastuneiden ja tehohoitoa tarvitsevien määrä kasvaisi yhtäkkiä merkittävästi. Toistaiseksi Suomen tehohoito ei ole ruuhkautunut. Torstaipäivään mennessä tehohoidossa oli Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan 65 ihmistä, joista Tampereen yliopistollisen sairaalaan erityisvastuualueella oli neljä. Esimerkiksi Ruotsissa tilanne on vaikeampi. Aftonbladet kertoi keskiviikkona , että viranomaisasiakirjan mukaan Tukholmassa sairaaloiden tehohoitopaikkojen arvioidaan olevan täynnä todennäköisesti jo ensi viikon tiistaina. Ruotsissa sairastuneita on noin 4 000 ja maa on määrännyt rajoituksia hitaammassa tahdissa kuin esimerkiksi Suomi. Jos tehohoitoa tarvitsevien potilaiden määrä yhtäkkiä moninkertaistuisi Suomessa, kuka päättää, keitä hoidetaan? Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Kati Myllymäki sanoo, että lääkärityön ydinarvoja ovat elämän kunnioitus ja jakamaton ihmisarvo. Priorisoinnista on noussut laajaa keskustelua koronavirusepidemian myötä. Myllymäki muistuttaa, että hoitoon pääsyn ja avun priorisointi ei ole mikään uusi asia. Lääketieteellistä arviointia tehdään joka päivä. – Priorisointia tehdään esimerkiksi kaikissa onnettomuustilanteissa. Näin toimitaan, jos on esimerkiksi bussiturma, jossa on vaikeasti loukkaantuneita, lievästi loukkaantuneita ja ei-loukkaantuneita, mutta hätääntyneitä ihmisiä. Kun sinne tulee ambulanssi, aletaan heti priorisoida, keitä autetaan ensin, Myllymäki sanoo. Pääperiaatteet selvät Kun päätöksiä tehohoitoon pääsystä tehdään, potilaan tilannetta tarkastellaan aina lääketieteellisesti. Lääkärit arvioivat, kuka voi hyötyä hoidosta ja mikä potilaan ennuste on. Päätös ei ole yhden lääkärin harteilla, vaan päätöstä on yleensä tekemässä kolmekin erikoislääkäriä. Potilaan iällä ei varsinaisesti ole merkitystä arvioinnissa. Ihmisen selviytymismahdollisuuksiin vaikuttavat enemmän hänen sairastamansa sairaudet. Myllymäki sanoo, että teho-osastolla ei moralisoida. Esimerkiksi potilaan tupakoinnilla tai sosiaalisilla seikoilla kuten työ-, perhe- tai rahatilanteella ei ole merkitystä, kun ihmistä otetaan vastaan. Myöskään potilaan läheiset eivät voi painostaa päätökseen, vaikka heidän kanssaan toki keskustellaan. – Suomen terveydenhuolto on huippua myös tasa-arvoisuuden ja oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Lääkärikunta pitää siitä kiinni epidemiatilanteessakin. Vaikka tilanne kriisiytyisi Suomessa, perusperiaatteet säilyisivät edelleen ennallaan. Myllymäki korostaa, että jos ihmistä ei oteta tehohoitoon, se ei tarkoita sitä, että häntä ei hoidettaisi. Koronaviruspotilaita hoidetaan myös esimerkiksi tarkkailuosastolla ja tavallisella vuodeosastolla. Lisähappea voidaan antaa muutenkin kuin hengityskoneella. – Kukaan ei jää hoitamatta. Siitä ei tarvitse olla huolissaan, Myllymäki sanoo. Kaikkia ei pidä asettaa tehohoitoon Aina vakavaan koronatautiin sairastuneen määrääminen tehohoitoon ja hengityskoneeseen ei ole eettisesti oikein. Myllymäki nostaa esiin esimerkin: jos pitkälle dementoitunut henkilö ei ole liikkunut vuoteestaan moneen vuoteen itse, ei ehkä ole järkevää laittaa häntä hengityskoneeseen, vaikka hän sairastuisi koronavirukseen. Myöskään saattohoidossa oleva syöpäpotilas ei välttämättä halua viettää viimeisiä hetkiään nukutettuna hengityskoneessa. – Jos sairastunut on toivottomassa tilanteessa, sitä ei ole syytä pitkittää, Myllymäki sanoo. – Tilanteet ovat tietysti yksittäistapauksia, hän lisää. Esimerkiksi Vammaisten ihmisoikeusjärjestö Kynnys julkaisi maanantaina tiedotteen, jossa sanottiin, että joissakin kehitysvammaisten asumisyksiköissä olisi tehty listausta siitä, keitä asukkaista ei otettaisi tehohoitoon mahdollisen koronavirustartunnan takia. Järjestö ei sanonut, missä näin olisi toimittu. – Kehitysvammojen kirjo on hyvin laaja. Kun tehohoitoon valitaan ihmisiä, katsomme sitä, onko ihmiselle hoidosta hyötyä ja mikä hänen kykynsä on toipua, Myllymäki sanoo. Potilaita, joilla on hoitotahdossa rajaus tehohoidosta, ei hoideta tahdonvastaisesti. Rajoittaminen ensisijaista Myllymäki sanoo, että edelleen on erittäin tärkeää, että ihmisiä ei sairastu samaan aikaan runsaasti. Siksi sosiaalisia kontakteja on edelleen vältettävä. Viruksen leviäminen vapaasti ruuhkauttaisi tehohoitoa ja voisi johtaa siihen, että tehohoitoon pääsevien kriteerit tiukkenisivat. Esimerkiksi Ruotsissa sosiaalihallitus antoi tehohoidon kriteeriksi sen, että potilaan uskotaan selviävän hoidon jälkeen 6–12 kuukautta. Yhdysvaltalaislehti The New York Times kertoi viime kuussa, että koronaviruksesta pahasti kärsineessä Pohjois-Italiassa on jouduttu valitsemaan tehohoitoon pääseviä potilaita heidän ikänsä mukaan. Kun sairaaloiden kantokyky on ylitetty, hoitoon on Italiassa priorisoitu nuorempia ihmisiä, joiden on katsottu hyötyvän tehohoidosta iäkkäämpiä enemmän. Teho-osastolla hoidetaan kriittisesti sairaita potilaita, joilla on äkillinen, tilapäinen ja henkeä uhkaava elintoiminnan häiriö. Osastolla hoidettavia sairauksia ovat esimerkiksi vaikeat infektiot, eri syistä johtuvat hengitysvajaudet ja aivoverenvuodot. Hoidon aikana potilaan vointia seurataan tarkasti. Hänen elimistöään tuetaan ja hoidetaan muun maussa lääkkeillä ja hoitolaitteilla. Hoidon tavoitteena on voittaa aikaa vaikean sairauden tai vamman paranemiseen. Teho-osastolta potilas pääsee harvoin suoraan kotiin. Yleensä hoito jatkuu valvonta- tai vuodeosastolla tai toisessa sairaalassa. Lähde: Tampereen yliopistollinen sairaala