Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Tehtaalle töihin isän ja äidin kanssa, lounaaksi velliä ja suolasilakkaa – Tietokirjailija kuvaa lasten arkea tehdaskaupungeissa sata vuotta sitten

Minkälaista oli lapsen elämä tehdaskaupungissa sata vuotta sitten? Miten lasten arki erosi nykylasten elämästä? – Eroja on tietysti valtavasti. Yksi selvä, pysäyttäväkin ero on se, että sata vuotta sitten pienetkin lapset tekivät töitä. Jo 6–7-vuotiaana tehtiin oikeita töitä, sanoo tietokirjailija Karoliina Suoniemi . Historian opettajana työskentelevä Suoniemi on kirjoittanut tietokirjan Tehdaskaupungin lapset (Avain). Teos on ensimmäinen suomalainen lastenkirja, joka käsittelee lasten elämää tehdasyhteisöissä. Kirjassa kerrotaan muun muassa koulunkäynnistä, asumisesta, leikeistä ja lasten työnteosta, joka oli 1800-luvun loppupuolella tavallista. Suoniemi huomauttaa, että nykylasten joutilaisuus on varsin uusi ilmiö. – Lasten työntekoa ei paheksuttu. Päinvastoin ajateltiin, että työnteko pitää lapset toimeliaina ja virkeinä. Tuohon aikaan ei myöskään ollut päivähoitopaikkoja, vaan lapset olivat vanhempien mukana töissä. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Tehtaissa lapset esimerkiksi siivosivat. Pienestä koosta oli siivoustyössä hyötyä, kun lapsi mahtui myös koneiden alle. Työläisperheissä jokainen kolikko tuli tarpeeseen ja lapsen saama työpaikka oli ilon aihe. 1800-luvun lopussa lasten työntekoa rajoitettiin ja kieltämisestä alettiin keskustella. Taustalla tosin oli monenlaisia motiiveja, eivätkä ne aina liittyneet lasten hyvinvointiin. – Yksi syy oli se, että pelättiin lasten vievän aikuisten työpaikat. Lapsityö kiellettiin 1900-luvun alussa. 1920-luvulla säädettiin oppivelvollisuus, jonka myötä lapset pääsivät kouluun. Joulukuusi kattoon Kirjan avulla nykypäivän pieni lukija pääsee vertaamaan omaa elämäänsä sata vuotta eläneen lapsen elämään. Kuinka eri tavalla ennen pukeuduttiin? Mitä herkkuja syötiin ja minkälaisia leikkejä leikittiin? Leikki yhdistää lapsia kautta aikojen. Sata vuotta sittenkään lapset eivät olleet ainoastaan ”pieniä aikuisia”. – Lapsille on aina tehty leluja, ja heille on loruteltu ja laulettu. On ollut jonkinlainen ymmärrys siitä, että lapsi tarvitsee erilaisia virikkeitä kuin aikuinen, Suoniemi kertoo. Suoniemen mukaan lapsilukijalle tärkeitä ovat yksityiskohdat, joissa on jotain tuttua ja vierasta samaan aikaan. Niiden avulla lapsi voi ymmärtää, miten vaikkapa omien isovanhempien elämä on eronnut omasta. – Esimerkiksi joulua on vietetty joulukuusineen myös sata vuotta sitten. Pienissä työläiskodeissa vaan ei ollut aina tilaa kuuselle, jolloin kuusi ripustettiin kattoon. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Osa monen suvun tarinaa Suoniemi on aikaisemmin kirjoittanut muun muassa viikinkilasten elämästä. Kirjailijan mukaan lapset jäävät historiankirjoissa liian vähälle huomiolle – sekä historiankirjoituksen kohteina että vastaanottajina. Tehdaskaupunkien arkeen Suoniemi halusi tarttua, koska on itsekin tehdastyöläisten sukua. – Historiankirjoissa kerrotaan usein suurmiehistä, sodista ja taisteluista – isoista tapahtumista. Minua kiinnostaa tavallisten ihmisten elämä. Tehdasyhteisön arki on osa monen suvun tarinaa. Kirjassa suurimman huomion saavat Tampereen, Porin ja Forssan kaltaiset kaupungit. Monilta osin lasten arkea kuitenkin kuvataan siten, että tapahtumapaikka voisi olla mikä tahansa suomalainen tehdaskaupunki sata vuotta sitten – vaikkapa Valkeakoski. Suoniemi huomauttaa, että tehdaskaupunkien elämä oli pääpiirteissään hyvin samanlaista eri puolilla Suomea. – Nykyvinkkelistä voi olla vaikea ymmärtää, miten tiiviisti elämä pyöri tehtaan ympärillä. Tehdas rakensi työläisille asunnot, perusti ensimmäiset koulut ja järjesti vapaa-ajan toiminnan. Valkeakoskella työläiskulttuuri elää Kirjaa varten Suoniemi luki tehdaspaikkakuntien historiaa ja aikalaiskuvauksia sekä vieraili tehdaskaupungeissa eri puolella Suomea. Työläisten historiaan hän on tutustunut myös työskennellessään museolehtorina Työväenmuseo Werstaassa Tampereella. Valkeakoski on Suoniemelle jo entuudestaan tuttu paikka, sillä kirjailijan sukua asuu kaupungissa. – Valkeakoskella on kuvaavalla tavalla näkynyt se, miten tehdas on määritellyt koko elämää. On ollut ajatus tehtaanjohtajasta eräänlaisena koko kaupungin isähahmona, joka huolehtii kaikesta. Suoniemen mukaan Valkeakoski on ainutlaatuinen paikkakunta siinä, miten työläiskulttuuria on pidetty yllä. – Työväenkulttuuri on säilynyt, ja työväen identiteetistä on ylpeänä pidetty kiinni. Se näkyy esimerkiksi Työväen Musiikkitapahtumassa ja Kauppilanmäen museoalueella.