Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Mitä muistoja sinulla on Säteristä? Tekeillä olevaan kirjaan toivotaan säteriläisten tarinoita

Säterin tekokuitutehtaan perustamisesta on ensi vuoden helmikuun alussa kulunut 80 vuotta. Sen kunniaksi Valkeakoski-Seura aikoo julkaista kirjan, joka keskittyy entisten säteriläisten tarinoihin. – Pari vuotta sitten ilmestyi Säterin historiikki, joka keskittyi tehtaaseen ja tuotantoon. Siitä syntyi ajatus, että koottaisiin kirja, jonka pääosassa olisivat ihmiset, kertoo Heikki Heino Valkeakoski-Seuran historia- ja perinnetyöryhmästä. Säterin historiatoimikunnalta jäi rahaa käyttämättä, ja toimikunnan lakkauttamisen yhteydessä rahat voitiin sääntöjen mukaan luovuttaa aatteelliselle yhdistykselle, joka käyttäisi ne Säterin henkilöhistorian tallentamiseen. – Valkeakoski-Seura sai historiatoimikunnan luovuttamista rahoista pesämunan kirjahankkeelle. Summa on korvamerkitty kirjan tekemisen kuluihin, Heikki Heino kertoo. Alustavasta kirjan julkaisupäiväksi on suunniteltu 1.2.2021. Kirja tulee osaksi Valkeakoski-Seuran Vanhaa Valkeakoskea ja koskilaisia -sarjaa, jossa on aiemmin ilmestynyt seitsemän teosta. Kirjoituksia on jo tullut Ajatuksena on kerätä kirjaan ihmisten itse kirjoittamia tekstejä, jotka liittyvät tavalla tai toisella Säteriin ja säteriläisiin. Tekstit voivat olla lyhyitä kaskuja, sattumuksia tai pidempiä juttuja siitä, millaista elämä oli säteriläisenä, ja miten tehdas vaikutti elämään. Tarinoita ja muisteluita toivotaan myös säteriläisistä persoonista. – Tekstien pituus voi vaihdella viidestä rivistä viiteen sivuun. Toivottavasti ihmiset innostuvat kirjoittamaan, kun näin koronaepidemian aikaan ollaan pakostakin kotioloissa, Heino sanoo. Hän ja muut seuralaiset ovat levittäneet sanaa tekeillä olevasta kirjasta. Jonkin verran kirjoituksia onkin jo tullut, mutta lisää toivotaan. 41 vuotta Säterillä työskennellyt Heikki Heino on itsekin kirjoittanut kirjaan pienen tarinan, joka julkaistaan tämän jutun alla. Hän muistelee kirjoituksessaan tekemiään ympäristömelumittauksia, joihin joskus myös Leila-vaimo osallistui. – Olkoon tuo kirjoitukseni esimerkkinä siitä, että tuollaisia ihan tavallisia tarinoita odotamme. Otamme kirjoituksia vastaan alkusyksyyn asti, Heino sanoo. Kirjoitukset voi toimittaa sähköisesti Valkeakoski-Seuran puheenjohtajalle Sirpa Räisäselle (sirpa-l.raisanen@]pp.inet.fi). Jos sähköpostia ei ole käytössä, paperillakin kirjoitukset voi toimittaa Heikki Heinolle (Pässinmäenkatu 7, 37600 Valkeakoski). Heikki Heinon tarina: Melumittauksen ihanuus ja kurjuus Työtehtäviini kuuluivat muun muassa työpaikkani ympäristömelun mittaukset. Niitähän tehdään puiden olleessa lehdessä ja lehdettöminä sekä talvella maan ollessa lumen peitossa, sekä päivällä että yöllä. Pyrin tekemään mittaukset tuuliolosuhteiltaan samankaltaisissa olosuhteissa ja "tuulimittarina" käytin naapuritehtaan savukaasuja. Toki varmistin paikallisesta ympäristökeskuksesta tarkan tuulen nopeuden ja suunnan, mutta naapurin savupiipusta tiedän, milloin kannattaa lähteä mittaamaan. Eräänä kesänä piti mitata jälleen ympäristömelua, sillä työpaikallani oli tehty joitakin ympäristömeluun vaikuttavia muutoksia. Säätila ei kuitenkaan ollut suotuisa. Jäin kesälomalle ja eräänä aamuna huomasin, että nyt naapuritehtaan savut kulkevat sopivaan suuntaan ja sopivalla nopeudella. Sanoin vaimolleni, että lähde mittaukseen kirjuriksi. Niinpä lähdimme polkupyörillä liikkeelle. Haimme työpaikaltani mittarin ja suuntasimme läheiselle asuntoalueelle, josta olin mitannut meluja kahdeksasta mittauspisteestä vuosien saatossa lukuisia kertoja. Oli kaunis elokuinen päivä kun saavuimme mittauskohteeseen. Aloitin mittaukset ja vaimoni kirjasi mittaustuloksia. Läheisestä pihasta kuului kysymys: "Sopisiko mitenkään pienet kotiviinit. Olemme vaimon kanssa juuri saaneet viinin siihen malliin, että sitä voi maistella". Niinpä otimme "pienet" ja jatkoimme mittauksia. Mittaustuloksiin tuo pieni viinitilkka ei vaikuttanut, mutta mittauksen suorittajien mielialaa se toki nosti. Todettakoon, että kyseinen kotiviini oli hyvää, jota ei kotiviineistä toki aina voi sanoa. Toinen "hauska" muistuma on jäänyt pysyvästi mieleeni. Oli kaunis kesäinen ilta. Totesin kymppiuutisten jälkeen, että nyt näyttä olevan juuri sopiva keli lähteä yömelun mittauksille. Jälleen pyysin vaimoani kirjuriksi ja lähdimme polkupyörillä eräälle toiselle asuntoalueelle. Heti ensimmäisessä mittauspisteessä meille meinasi tulla ilmiriita, sillä mittauksista ei tuntunut tulevan mitään. Syynä oli se, että hyttyset olivat vaimoni paljaiden säärien kimpussa ja hän läiski niitä avokämmenellä. Jokainen läiskähdys näkyi ja kuului mittarilla ja mittaus tuloksissa. Sovimme, että vaimoni on läiskimättä mittausajankohtina eli noin minuutin kerrallaan. Sen jälkeen pidettiin läiskimistuokio ja taas suoritetaan mittaus. Näin sain mittaukset suoritettua ja saavuimme kotiin pitkälti puolen yön jälkeen. Tämän jälkeen en ole "uskaltanut" pyytää vaimoani melunmittauksiin kirjuriksi. Teksti: Heikki Heino