Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Kaadettu metsä on hiilipäästö – Valtaosa hakatun puuston hiilestä vapautuu lyhyen ajan sisällä ympäristöön

MIELIPIDE Marko Erola toistelee kolumnissaan (VS 19.2.2020) metsäteollisuuden kirjoittamaa propagandaa ja lukuja, jotka silmänsä auki pitävässä ja maastossa liikkuvassa kansalaisessa herättää hämmennystä. Väite, että Suomessa on tällä hetkellä enemmän puuta kuin koskaan, tuskin pitää paikkansa. Väitän, että esimerkiksi vuonna 1620 ja sotien jälkeiseen tehometsätalouteen asti ovat Suomen metsät kasvaneet yhtenäisempänä, runsaampana ja monimuotoisempana kuin nyt. Väitteeseen metsiemme monimuotoisuudesta tuskin voi tukeutua edes metsäalan ammattilainen. Monimuotoisuus tarkoittaa metsässä sitä, että siellä on monipuolinen lajisto metsän ja maaston luontaisia lajeja, niin puuta, varvikkoa, sammalia kuin nisäkkäitä, hyönteisiä ja lintuja. Siellä on kasvustoa myös jokaisessa kasvuvaiheessaan, versosta järeisiin puuvanhuksiin sekä lahopuustoon. Toisin on valtaosassa metsiämme, joissa puusto on tasaikäistä, yleensä joko mäntyä tai kuusta. Tästä syystä moni ihminen ei ole eläessään käynyt edes oikeassa metsässä, vaan metsä käsitetään tämän kaltaisena puupeltona. Ei siis kumma, että luontoarvot ja käsitys terveestä ympäristöstä on vääristynyt. Niin kutsutut metsät ehkä kasvavatkin nopeasti niin kuin Erola väittää. Lieneekö syynä avoin ja harva, hakattu maasto, jossa valoa ja ravinteita riittää? Ongelma on myös puuhun sitoutuneen hiilen kaari. Valtaosa, 85 %, hakatun puuston hiilestä vapautuu kertakäyttötuotteista lyhyen ajan sisällä ympäristöön, kun varsin pieni osa, 15 %, puusta jää hiilen sitoen pitkäaikaiseen käyttöön, huonekaluissa, rakennuksissa ynnä muussa. Kaadettu puu siis on päästöä. Luonnontilaista metsää joutuu etsimään Metsiemme tilan voi todeta maastossa kulkiessa. Luonnontilaisia metsiä joutuu etsimään, ne pitää melkein tietää. Loppualue etenkin eteläisemmästä Suomesta, ne alueet jotka ovat säästyneet rakentamiselta, tieverkostolta, teollisuudelta ja pelloksi raivaukselta, ovat yksipuolisen puuston ja hakkuuaukeiden tiivistä tilkkutäkkiä. Suuria maailmanlaajuisia ongelmia ovat toki muun muassa fossiiliset polttoaineet, sademetsien hävitys ja teollisuus. Mutta tässä maailmantilassa ei voida keskittyä vertailemaan näitä ison maailman ongelmia ja puuhastella muodollisuuksia ja tilastojen kaunisteluja edes Suomessa. Tähän asti on vietetty ylellistä kerskakulutusta velaksi luonnolle ja tuleville sukupolville. Välttääkseen ilmastokatastrofin tarvittaisiin eri alojen tehokasta toimintaa, niin teollisuuden, ruoantuotannon kuin myös metsätalouden. Tämänhetkinen ylenvointi kantaa turhan kalliin hinnan, joka lankeaa seuraavien sukupolvien niskaan.