Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Keltavästäräkit ovat nyt liikkeellä – Vaikka syksy lähestyy, Valkeakoskella voi yhä bongata monia lintulajeja

Syyskesän viimeisien päivien aamu, maiseman ylle on noussut usvaa. Aurinko oli juuri noussut, kun taivaalta kuului närhimäinen rääkäisy. Kaksi suurta leveäsiipistä lintua lentää korkealla pitkät jalat roikkuen pyrstön takana. Harmaahaikarat matkasivat kaupungin yli kohti Kärjenniemenselkää, elleivät sitten tehneet koukkausta ja pysähtyneet Lotilanjärvelle. Itse pysähdyin polkupyöräretkelläni kuvaamaan kelon latvassa olevaa naakkaa, kun samalla hetkellä näin silmäkulmassa liikettä. Läheisen haapametsikön yli lensi hiukan räkättirastasta suurempi lintu terävin ja nopein siiveniskuin. Tuo lintu kiihdytti koko ajan vauhtia ja juuri, kun se oli viistosti päässyt päätien yli nopeudella, jota harvemmin olen nähnyt, se iski lennossa olevaan varpuslintuun. Höyheniä pöllähti ympäriinsä ja siitä pienikokoinen jalohaukka jatkoi matkaa suunnaten läheiselle harvennushakatulle männikkökankaalle saalis kynsissään. Olikin jo useampi vuosi, kun olin nähnyt ampuhaukan näillä maisemilla ja nyt vielä ottamassa saaliin niin, että mahtoiko saalislintu edes tajuta mitään ennen kuin haukan kynnet iskivät siihen. Juttu jatkuu kuvien jälkeen. Muutamin paikoin aamutuuli toi jostain edellisiltana puidun viljan tuoksun. Pyörätien asfaltille auringon säteiden valaisemille kohdille oli pysähtynyt syyskorentoja hakemaan lämpöä yöllisen viileyden jälkeen. Lintujen syysmuuton ollessa meneillään voi kiireetön retkeilijä aivan rauhassa keskittyä näkemäänsä ja määrittää eri lintulajeja matkan edetessä. Tien varressa pyrähteli rastaita, äänekkäimpänä mustarastas, jonka ”kotkotus” kuului lähes tauotta aina siihen saakka, kunnes aurinko oli noussut korkeammalle ja alkoi paremmin lämmittää maisemaa. Västäräkkien puolenkymmenen yksilön hajaparvia lensi pyörän edessä jonkin matkaa, lopulta ne koukkasivat tieltä sivuun. Peltoalueen yllä lensi peippo- ja vihervarpusparvia ja välillä kuului myös keltavästäräkkien lentoääntä. Näin syksyllä ovat keltavästäräkit liikkeellä, vaikka niitä ei sitten kevään jälkeen ole seutukunnalla näkynyt. Nyt ovat Pohjanmaalla ja Pohjois-Suomessa vielä pesivät keltavästäräkit muuttomatkallaan hetken aikaa täälläkin tankkaamassa peltoalueilla kunnes jatkavat taas muuttoaan. Pensaissa näkyi vielä hyönteissyöjiä pajulintuja, tiltaltteja, pensas- ja hernekerttuja sekä punarintoja. Viimemainittujen tiksutusta kuului yhtenään ja aina silloin tällöin lensi oranssinpunarintainen pirteä lintu lähioksalle kuin näyttääkseen, että täällä ollaan. Peltotien varressa koivunvesan latvassa päivysti pensastasku ja pellolla ruokaili korppi, kummatkin aivan kuin eivät olisi olleet havainnoijasta tietääkseen. Juttu jatkuu kuvien jälkeen. Viidennumerolle tullessa sillan pyloneilla paistatteli päivää muutamia harmaalokkeja ja pengertien tuntumassa ui parvi valkoposkihanhia, emolintuja isojen poikasten kanssa. Sirkkisen eteläpäässä seisoi harmaahaikara ja lähellä myös muutamia vesilintuja sekä yksi aikuinen kalalokki. Kaksi nuorta harmaalokkia matkasi kohti selkävettä ja Visavuoren rannan vesikivellä lepäili merimetso. Päädyin ajamaan vielä sen verran, että käännyin peltotietä Kantalanlahden lintutornille. Lahdella ruokaili yksinäinen aikuinen laulujoutsen seuranaan muutamia sinisorsia, kaksi silkkiuikkua ja yksi naaraspukuinen isokoskelo. Päivölän suunnalla lensi lahden yli kaksi kurkea ilmeisesti etsimään suurempaa parvea, jostain Linnasten suunnalta. Yllättäen Saarioisjärven puolelta lensi sääksi matalalla aivan kohti tornia. Tämä yksilö ei nähtävästi ollut vielä lähtenyt muuttomatkalle, kuten suurin osa sääksistä oli jo tehnyt. Kuvatessani lintua sen lentäessä ylitseni huomasin, että se katsoi suoraan alaspäin kohti kuvaajaa, ilmeisesti hiukan hämmästellen maastopukuista papparaista tornin tasanteella. Juttu jatkuu kuvien jälkeen. Paluumatkalla vain Pappilanniemen risteyksen kohdalla korkealla kaarteleva merikotka ja noustessani Kruutilantieltä Huittulantielle oli pakko pysähtyä kuuntelemaan. Aivan oikein olin kuullut, rantalehdossa kujersi sepelkyyhky, ei kai sillä enää tähän vuodenaikaan innostusta uuteen pesintään ollut, vai miksi se soidinhuhuilua niin innokkaasti harrasti?