Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Valkeakoskella oli korkea aika puuttua ongelmaan nimeltä nepsy, sillä se koskettaa satoja lapsia

Tietotien koulun kuvataideluokassa vierailijaa vastassa on puheensorina ja kansiomeri. Luokan pöydille on aseteltu rivitolkulla kansioita, joiden kansilehdillä toistuu sama kysymys: ”nepsy-lapsiko?” Kansioiden ääressä häärää joukko valkeakoskelaisia kasvatusalan ammattilaisia: koulujen ja varhaiskasvatuksen erityisopettajia sekä perhetyöntekijöitä. Heillä on tänään tehtävänä koota kansioihin ohjeita, jotka liittyvät tuohon kummalliseen lyhenteeseen – nepsyyn. Paikalla oleville ammattilaisille termi on tuttu, mutta erityisopettaja Tanja Salmisto avaa lyhenteen sitä tuntemattomalle. Nepsy tulee sanoista neuropsykiatriset erityispiirteet. Yleisimpiä neuropsykiatrisia erityispiirteitä ovat esimerkiksi tarkkaavaisuushäiriöt adhd ja add sekä autismikirjon häiriöt. Jos termi onkin monelle outo, se on arkea sadoille lapsille Valkeakoskella. Näillä lapsilla nepsy tuottaa arjessa ongelmia, jotka vaikuttavat koko perheeseen. Nepsy-vaikeudet voivat hankaloittaa oppimista ja ryhmässä toimimista. Tunteiden sääntely saattaa olla vaikeaa. Yhteiskunnan asettamiin aikatauluihin ja raameihin tuntuu olevan vaikea asettua. ”Tämä on valtavan iso asia meidän kaupungissamme”. Kahta samanlaista nepsy-ongelmaa ei ole, mutta usein vaikeudet kärjistyvät koulussa. Muutokset ja isot ryhmät voivat hankaloittaa sopeutumista kouluarkeen. Jos nepsy-lapsia ei osata tukea oikealla tavalla, seurauksena voi olla elämän kokoisia hankaluuksia: oppimisvaikeuksia, koulupudokkuutta, mielenterveysongelmia, syrjäytymistä, päihdeongelmia. Siksi Salmisto ja muut ovat täällä tänään. He ovat osa vajaa vuosi sitten perustettua Valkeakosken nepsy-työryhmää, jonka tavoitteena on lisätä tietoa nepsy-ongelmista ja tukea perheitä. Kaikki eri aloja edustavat ammattilaiset ovat samaa mieltä yhdestä asiasta: Valkeakoskella oli jo korkea aika tarttua asiaan. – Tämä on valtavan iso asia meidän kaupungissamme, mutta tähän mennessä yhteistä suunnitelmaa ei ole ollut. Tarvitsemme laajaa verkostoitumista, jotta saamme nepsy-lasten perheille parhaan mahdollisen tuen, sanoo Valkeakosken sosiaali-ja perhepalveluiden asiakkuuskoordinaattori Joni Kumlander . Kumlander muistuttaa, että nepsy-piirteitä voi olla, vaikka niitä ei olisi diagnoosiin asti. – Diagnoosia ei tarvitse siihen, että saa apua tai että voi pyytää apua. Apua saa pyytää juuri silloin kun siltä tuntuu Keskustelu on lisännyt yleistä tietoisuutta Laiska, tyhmä ja saamaton. Näin ajateltiin vielä muutama vuosikymmen sitten lapsista, jotka eivät joilla oli keskittymisvaikeuksia, kielellisiä pulmia tai ongelmia sopeutua ryhmään. Tästä puheenparresta on onneksi kehitytty. Nepsystä on alettu puhua yhä enemmän, ja se myös näkyy. Kumlanderin mukaan Taysin lastenpsykiatrian nepsy-yksikössä lähetteiden määrä on noussut kahdessa ja puolessa vuodessa 60 prosenttia. Kumlander ei usko, että se kertoo niinkään nepsy-vaikeuksien vaan yleisen tietoisuuden lisääntymisestä. Sekä lääketieteen että kasvatuskulttuurin kehittyminen ovat vieneet asioita eteenpäin. – Nepsy-yksikköön tulee paljon myös sellaisia lähetteitä, jotka eivät sinne kuulu, koska perustasolla ei osata määrittelyä riittävästi, Kumlander sanoo. Perustaso. Se sana toistuu haastateltavien puheessa usein – ja siinä tuntuu olevan ongelman ydin Valkeakoskellakin. Salmiston mukaan lasten ja nuorten kanssa työskentelevillä ei ole usein tarpeeksi tietoa nepsystä, elleivät he ole erikseen vihkiytyneet asiaan esimerkiksi kouluttautumalla. Kun tietoa tai ymmärrystä ei ole, tilanteisiin saatetaan reagoida väärällä tavalla. Tulee tietokatkoksia ja kädettömyyttä ongelmien edessä. Yhteistyö koulun ja kodin välillä ei välttämättä toimi. Silloin kärsivät kaikki osapuolet. Tällaisista tilanteista pitäisi nyt päästä eteenpäin. Konkreettisia työkaluja tarvitaan Tanja Salmisto työskenteli aiemmin pääkaupunkiseudulla. Hänen mukaansa siellä tunnutaan olevan asioissa edellä. – Isoissa kaupungeissa tämä on ollut arkea pitkään. Täällä taas tuntuu, että tänä päivänäkään läheskään kaikki lapset, jotka hyötyisivät neuropsykiatrisesta kuntoutuksesta, eivät sitä saa. Myös konkreettisia työkaluja puuttuu. Siksi nepsy-työryhmä on tänään kokoamassa kansioita, joissa on käytännön tietoa ja toimintatapoja. Niitä aiotaan viedä kouluihin, päiväkoteihin ja neuvoloihin. Vajaassa vuodessa nepsy-ryhmä Valkeakoskella on saanut muutakin aikaiseksi. Vanhemmilta on tullut toiveita nepsy-vertaistukiryhmästä. Nyt sellainen on perusteilla, ja ensimmäinen tapaaminen on tämän viikon torstaina. Syksyllä on puolestaan tarkoitus aloittaa niin kutsutun nepsy-kioskin pitäminen. Se on kerran kuussa järjestettävä hetki, jolloin paikalla olevilta ammattilaisilta voi tulla pyytämään apua nepsy-pulmissa ilman ajanvarausta. Myös osaaminen on resurssia Paljon on puhuttu myös siitä, pitäisikö erityisopettajia ja koulunkäyntiavustajia olla lisää. Salmisto suhtautuu epäillen siihen, että yksinomaan henkilöstön määrää lisäämällä päästäisiin hyvään lopputulokseen. – Resurssia on muutakin kuin se, että on paljon ihmisiä tekemässä asioita, joista ei välttämättä tiedetä tarpeeksi. Myös osaaminen on resurssia. Meillä on jo nyt palkattu satoja ihmisiä tekemään töitä lasten kanssa. Olisi hyvä, jos tuossa joukossa olisi riittävä määrä sellaisia opettajia, jotka osaavat tätä asiaa. Kuitenkin yhdessä asiassa Salmiston mukaan määrällä on väliä, ja se näkyy: ryhmäkoot. Valkeakoskella ne ovat valtakunnan suurimpia. – Kun 32 oppilaan luokassa on pari, kolme nepsy-lasta, niin se on eittämättä ympäristö, missä riittävä tukeminen ei onnistu. Joskus pienluokassa opiskelu on paras ratkaisu, mutta Salmiston mukaan se ei ole aina hyvä vaihtoehto. Yksilöllisyyden tunnistaminen ylipäätään on hänestä tärkeää. – Meillä kaikilla on näitä piirteitä, mutta joskus ne piirteet ovat sellaisia, että ne haittaavat arkea ja elämää. Onneksi on olemassa oivallisia apuvälineitä, jotta nepsyt voisivat paremmin ymmärtää ominaisuuksiaan – ja että myös ihmiset ympärillä ymmärtäisivät häntä.