Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Muumiooppera herää eloon Valkeakoskella ja Tampereella – Pikku Myytä esittää valkeakoskelainen abiturientti Eveliina Lahtinen

Tampereen konservatoriorakennuksen Pyynikkisalin lava on muuttunut aidoksi muumimaailmaksi, joka on täynnä tutun näköistä muumitarpeistoa; muumisarjakuvat mieleen tuovia piirrosmaisia lavasteita, jännittäviä käytäviä ja muumihahmojen puvustukseen liittyvää rekvisiittaa kuten hartioiden varaan laskettavia muumipäitä. Kun tehdään Muumioopperaa , hahmojen pitää myös näyttää muumeilta, vaikka se aiheuttaisi joskus käytännön ongelmia. Muumien päät esimerkiksi ovat niin isoja, että harjoitusprosessin kuluessa on sattunut monia hauskoja kommelluksia. – Välillä kuuluu, että perkele, mä jäin jumiin päästäni, oopperan ohjaaja Minna Kangas nauraa. – Yksi harjoitus meni poikki, kun Niiskuneiti juuttui kiinni kapeaan käytävään, kapellimestari Tuomas Turriago hekottaa vieressä. Kaiken lisäksi muumihahmot laulavat muumipukujen sisällä, joten kuulijat ja kapellimestari eivät näe laulajien kasvoja. – Kun johtaa oopperaa, odottaa tietysti saavansa laulajiin katsekontaktin. Kun se puuttuu, se on välillä hyvin outoa, Turriago sanoo. Lapsuus mielessä Tekijöillä on selvästi hauskaa Ilkka Kuusiston vuonna 1974 säveltämän ja Tove Janssonin tekstiin pohjautuvan Muumioopperan parissa. Harjoituksissa ilo on pinnassa ja kavereita kannustetaan. Muumioopperan toteuttaa Tampereen ammattikorkeakoulun ja konservatorion sekä Valkeakosken kaupunginteatterin ja teatteriopiston monitaiteellinen työryhmä, johon kuuluu noin 50 soittajaa, laulajaa, näyttelijää ja tanssijaa. Kaikissa laulurooleissa on kaksinkertainen kokoonpano, puheroolit hoituvat samoilla näyttelijöillä. Muumipeikon lauluroolissa vuorottelevalle Johannes Rannankarille ja Pikku Myyn puheroolin tekevälle valkeakoskelaiselle Eveliina Lahtiselle Tove Janssonin luomat satuhahmot ovat tuttuja jo lapsuudesta. – Muumeja tuli katseltua päivät pitkät vaikkapa silloin, kun olin kipeänä. Ne ovat lapsuuden iso juttu, Johannes Rannankari sanoo. – Minä taas muistan lauantaiaamut, kun heräsin katsomaan televisiosta Pikku Kakkosen jälkeen tulleita muumeja. Se oli ihan parasta, Eveliina Lahtinen muistelee. Parhaillaan musiikkiopintojaan Tampereen ammattikorkeakoulussa viimeistelevälle ja myös Sibelius-Akatemiassa opiskelevalle Rannankarille Muumipeikon rooli on mieluisa tehtävä. – En ole lähtenyt tekemään kirjoista tai tv-sarjoista tuttua muumia, vaan olen peilannut Muumipeikkoa omaankin elämääni. Pystyn samaistumaan Muumipeikkoon esimerkiksi teinivuosilta tutulla tasapainoilulla ihastusten ja kavereiden välillä. Myy puhuu rytmissä Eveliina Lahtinen on juuri aloittanut abivuoden Tampereen yhteiskoulun lukiossa. Pikku Myy on hänen suosikkejaan muumeista, joten roolia on erityisen antoisaa tehdä. – Se millainen Myystä tulee, riippuu aika paljon siitä, miten sitä esittää. On siinä oopperahahmossa tietysti paljon samoja piirteitä kuin piirretyissä. Myy laukoo oopperassakin tapansa mukaan hyvin suorasukaisia repliikkejä. Eveliina Lahtisella riittää kuitenkin ymmärrystä Myyn piikikkyyttä kohtaan. – Vaikka Myy laukoo joskus pahaltakin kuulostavia kommentteja, en usko, että Myy tarkoittaa niitä. Myy on pikemminkin ilkikurinen. Lisähaastetta Valkeakosken kaupunginteatterissa aikaisemmin esiintyneelle Lahtiselle tuo Pikku Myyn repliikkien rytmittäminen musiikin askeleiden mukaan. – Puhun repliikit rytmiin. Se on minulle aivan uusi juttu, sillä en ole erityisen musikaalinen, hän tunnustaa. Säveltäjä löysi muumit Suomen tuotteliaimpiin oopperantekijöihin lukeutuva Ilkka Kuusisto sukelsi muumien ihmeelliseen maailmaan luovan kynänsä kanssa 1970-luvun alkupuolella. – Vaimollani oli muumikirjoja, joita joskus lueskelin. Siitä iski ajatus päähän: mitäpä jos Tove Jansson olisi kiinnostunut siitä, että tehtäisiin muumeista ooppera, 86-vuotias Kuusisto muistelee puhelimessa. – Kirjoitin Tove Janssonille kirjeen, jossa kerroin tästä ooppera-ajatuksesta. Vastaus oli myönteinen, ja hän kutsui minut keskustelemaan lisää aiheesta ateljeeseensa Helsingissä. Puhuimme oopperasuunnitelmasta monta kertaa. Librettoa eli oopperan tekstiä ei Jansson kuitenkaan tehnyt, vaikka Kuusisto sitä taiteilijalta pyysikin. – Jansson sanoi, ettei hän ole koskaan tehnyt librettoa eikä sitä nytkään haluaisi tehdä – varsinkin kun se pitäisi tehdä suomeksi. Sen sijaan hän halusi kirjoittaa oopperaa varten tarinan ilman, että siinä olisi mitään rooleja. Esko Elstelä teki varsinaisen libreton Janssonin tarinan pohjalta. Tove Jansson käytti Muumioopperaa varten kirjoittamassaan tarinassa hyväkseen 1950-luvulla ilmestynyttä kirjaa Vaarallinen juhannus . Siinä tulivuorenpurkaus aiheuttaa tulvan, joka saartaa Muumitalon ja saa muumit liikkeelle. Pelastukseksi tulee ajelehtiva teatterirakennus, jonka ihmeelliseen maailmaan muumiperhe siirtyy. Jansson muokkasi tapahtumia oopperaa varten siten, että teatterin tilalla onkin oopperatalo. Jansson osallistui myös oopperan visuaalisen ilmeen luomiseen. – Hän oli hirveän sympaattisesti mukana oopperan lavastussuunnitelmissa piirtämällä kuvia, joiden mukaan varsinaiset lavastuksen toteuttajat toimivat, Kuusisto kertoo. – Ja kun huomattiin, että Niiskuneiti tarvitsi korun, Jansson hän antoi rannerenkaansa Niiskuneidin korvarenkaaksi! Ilkka Kuusisto muistelee lämpimin ajatuksin yhteistyötään Tove Janssonin kanssa. – Hän oli harvinainen ihminen ja vierailut hänen ateljeessaan olivat aina mieleenpainuvia hetkiä. Keskusteluihin liittyi usein mukaan graafikko Tuulikki Pietilä eli muumien Tuutikin esikuva. Heillä oli ullakon kautta oma keskinäinen tie toistensa luo eri rapuista. Välillä keskusteluja oopperasta käytiin myös Pietilän ateljeessa. Säveltäjä aikoo lähteä kuuntelemaan Pirkanmaalle teoksensa uusinta tuotantoa. –Tyttäreni on lupautunut kyytinaiseksi. Hänen aikataulustaan riippuu, tulemmeko Tampereelle vai Valkeakoskelle. Muumi-Mozart! Kapellimestari Tuomas Turriago, itsekin säveltäjä, on täynnä ihailua Ilkka Kuusiston Muumioopperan musiikkia kohtaan. – Joka ikisestä paikasta kuulee, että Kuusisto tuntee oopperakirjallisuuden läpikotaisin. Siellä on siteerattu valtavaa määrää oopperoita. Muumioopperassa myös käydään tiiviisti läpi kaikki mahdolliset musiikkiteatterin lajit, joten teos on myös koulutuksellisesti tosi hyvä. Kuusiston musiikki on tavallaan yksinkertaista, mutta koko ajan elävää, yllätyksellistä ja eteenpäin kipittävää. – Minusta se vertautuu Mozartin oopperoihin; se on ihanalla tavalla wieniläisklassisen kepeää, rapeaa ja kuulasta musiikkia, Turriago sanoo. Opiskelijaorkesteri ei pääse Muumioopperassa helpolla. – Musiikki on hyvin tarkkaa ja kaikki kuuluu. Läpikuultava musiikki vaatii esimerkiksi hyvin tarkkaa rytminkäsittelyä, kapellimestari sanoo. Ohjaaja palvelee Ohjaaja Minna Kangas on innoissaan saadessaan viedä Muumioopperan myös kotiteatteriinsa Valkeakoskelle. – Valkeakosken teatterissa on tarjolla ihana orkesterimonttu, hyvä akustiikka ja tunnelmallinen talo. Kangas sanoo keskittyneensä Muumioopperan ohjaajana perusasioihin, kuten näyttelijäntyön alkeisiin etenkin kokemattomampien esiintyjien kanssa. – Ohjaajana olen myös pyrkinyt tekemään tapahtumien etenemisestä mahdollisimman selkeää esimerkiksi kohtausten huolellisen rytmittämisen kautta. Välillä ohjaajan työ on ollut hyvinkin konkreettista tekijöiden auttamista. – Tänään olen muun muassa ommellut yhden muumin korvan takaisin ja pessyt muumin nahan, Kangas nauraa. Ohjaajalle oopperan keskeinen sanoma tulee esiin palvelustyttö Miisan kautta. Miisa on se Muumioopperan hahmo, jolle oopperan kohtaaminen on elämän todellinen käännekohta. – Minulle oopperan päähenkilö on ilman muuta Miisa. Ooppera kertoo hänen tulemisestaan omaksi itsekseen. Se on hänen kasvutarinansa. ”Vain täällä olen kotonani. En jätä tätä paikkaa koskaan. Minä kuulun oopperaan”, Miisa laulaa.