Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Eurovaalikone

Yhtenäiskoulun vt. rehtori uskoo koulupolkuun mutta ei opettajien pelkojen toteutumiseen – Näin menee ensimmäinen kevät isossa Roukossa

Roukon yhtenäiskoulun oppilaat pitävät perjantaiaamuisin kello 9 aamunavauksen. Reippaat äänet ja lasten valitsema musiikki raikuvat kuuluvasti myös rehtorin työhuoneessa. Huhtikuun alusta työhuone on kuulunut vt. rehtori Taru Räsäselle , 57. Räsänen toi mukanaan Näkymätön lapsi -muumimukin, jonka Kultavuoren koulun henkilökunta Orivedellä antoi hänelle läksiäislahjaksi. Liitetekstissä kiitettiin Räsästä siitä, että hän on pitänyt kovasti huolta erilaisista lapsista. Valkeakosken Tietolaa palveluiltaan vastaavan Kultavuoren lisäksi Räsänen toimi Orivedellä Hirsilän rehtorina. Ennen Orivettä Räsänen työskenteli neljä vuotta Sorrilan koulun rehtorina Valkeakoskella. Kun Sorrilassa oppilaita oli noin 500, on yhtenäiskoulussa noin 850 oppilasta. Räsäselle ei kuulu opetustehtäviä, mutta hän haluaa rehtorin näkyvän ja olevan oppilaiden kanssa vuorovaikutuksessa. – En kulje ohi tervehtimättä. Pyrin myös menemään oppilaiden kanssa syömään. Meillä lapset ja nuoret juttelevat ja katsovat silmiin aikuisen kohdatessaan. Huomaa, että opettajat ja koulun entinen rehtori Marko Tuominen ovat huolehtineet hyvin myös koulun kasvatustehtävästä. Oppilaat kommentoivat, että heillä on kivoja opettajia. Hallintotöitä jaetaan Roukon yhtenäiskoulu on Taru Räsäsen rehtorinuralla ensimmäinen sellainen paikka, missä hallintotehtäviä voi ja on hyväkin jakaa. Lopullista työnjakoa rehtorin, apulaisrehtorin ja vararehtorien kesken ei ole vielä tehty. – Olemme miettineet, miten hoitaa huhti-kesäkuun tehtävät järkevimmin. Esimerkiksi lukujärjestysten laadintaan tai yhtenäiskoulun uudisrakennusprojektiin liittyviin kokouksiin hän ei ole osallistunut. Oppilashuolto ja yhteydenpito koteihin sekä oppilaitoshallinnon yleiset tehtävät ovat tuttuja töitä. Kiireisimmin uusi rehtori haluaa tutustua yläkoulun opettajiin. Jokaiselle noin 40:stä hän varaa molemminpuoliseen tutustumiseen yhden tunnin. Torstaina pidettiin henkilökunnan kolmituntinen yhteistilaisuus, jossa jakoi kokemuksiaan Hauhon yhtenäiskoulun rehtori Pekka  Paappanen. – Yhtenäiskoulun idea on koulupolku, yhteiset lapset ja nuoret ja yhteiset perheet. Kun Roukon yhtenäiskoulun parhaillaan rakennettava uudisosa 1.–5. luokkalaisille tulee käyttöön, kulkee esiopetuksesta lähtevä polku Roukossa aina 9:nteen luokkaan asti. Rehtorin arvion mukaan vielä pari vuotta voi mennä niin, että osa oppilaista ja opettajista työskentelee väistötiloissa. Moni opiskelee yksilöllisesti Taru Räsänen sanoo, että aika monella oppilaalla opiskelu on nykyään yksilöllistä eikä enää vuosiluokkien mukaan menevää. – Koulupolussa yritetään madaltaa ”niveliä”, esimerkiksi 6. ja 7. luokan välistä. Luokanopettaja- ja aineenopettajajärjestelmä kyllä pysyy, mutta henkilöstö voi tehdä yhteistyötä. Tiedän, että asiaan liittyy pelkoja esimerkiksi siitä, vähenevätkö omat tunnit. Pelot ovat turhia. Millainen koululainen reksi oli ja muita kysymyksiä Valkeakosken Sanomat teki rehtorille muutamia kysymyksiä oppilaiden puolesta: Missä kävit koulusi? – Olen kotoisin Porista. Kävin Kalaholman koulua, Porin tyttölyseota ja tulin ylioppilaaksi Kuninkaanhaan koulun lukiosta. Olen valmistunut luokanopettajaksi Turun yliopiston Rauman opettajankoulutuslaitokselta vuonna 1985. Lisäksi minulla on johtamisen erikoisammattitutkinto ja muuta johtamiskoulutusta. Olen täydennyskouluttautunut oppilaitoksen ja oppimisen arviointiin. Mitkä olivat lempiaineesi koulussa? – Liikunta ja musiikki, yhteiskuntaoppi ja historia. Vaikeita olivat matikka ja enkku. Mistä kouluruuasta pidit? – Liikkuva lapsi ja nuori piti varmaan kaikista. No, kalaruuista. Oliko sinulla pitkä koulumatka? – Reilu kilometri, puolitoista. Matkalla oli Kokemäenjoen sivujuovan ylitys rautatiesillan kävelysiltaa, Mummo joutui odottamaan kevättulvien aikaan sydän syrjällään, kun jäin matkalla leikkimään. Mitä harrastit koululaisena? – Yleisurheilua (juoksu, pituushyppy), kuorolaulua ja huilunsoittoa. Onko sinulla sisaruksia? – Yksi nuorempi sisko. Millainen on perheesi? – 23- ja 25-vuotiaat tytöt, jotka asuvat muualla ja opiskelevat. Mies toimii energia-alalla. Lemmikkejä ei ole. Kotini on Kangasalla. Mitä harrastat? – Kuntoilua, vaellusta, uintia ja kuntosalilla käymistä. Paras ruoka työpaikalla? – Juuri oli kalapuikkoja, joissa oli hyvää majoneesia. Mitä katsot televisiosta? – Yleisurheilua, jääkiekon MM-kisoja, dokumentteja ja pääntyhjennykseen Rillit huurussa -sarjaa. Mitä luet? – Aika paljon dekkareita. Pohjoismaisissa dekkareissa on yhteiskunnallista sisältöä mukana. Donna Leon kertoo hauskalla tavalla myös italialaisesta byrokratiasta. Lisäksi ammattikirjallisuutta, sillä opiskelen parhaillaan dialogiseksi ja voimavarakeskeiseksi työnohjaajaksi.