Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

”Eläkkeelle tuli kiiru, kun huomasin olevani tehtaan ainoa ilman tekoälyä oleva komponentti”

Taas illat pimenee ja miehet rumenee. Vielä voin sanoa, että ikäni mä muistan sen, koska muistan ikäni. En voi kehua, että muistan sen kuin eilisen päivän, koska en muista mikä päivä tänään on. Viisainta on kysyä kuten filosofi Matti Nykänen loihe lausumaan: – Hei, missä me ollaan ja olenks` määkin siellä? Muistan elävästi, kun epäuskoisena kuuntelin Tervasaaressa nörttiä, joka höpötti, että järjestelmää, minkä vieressä seisoimme, päivitetään parasta aikaa Intiassa. Ääni sisälläni päivitti minua. Se piipitti, että lienee jo korkea aika vanhan, vanhalle viinalle haisevan pikkupomon poistua kehästä, ennen kuin täytyy taluttaa. Eläkkeelle tuli kiiru, kun huomasin olevani tehtaan ainoa ilman tekoälyä oleva komponentti. Sekin häiritsi, kun oma esimies alkoi kysellä muiden mukana, että kerropas nyt Eikka, mitä sinä oikein teet täällä. Pelko piinasi, kun kuulin itsepintaisen huhun, että alkavat maksaa palkkaa töitten mukaan. Työajat muistuivat mieleen, kun kuulin Leinosen Heikiltä, että olivat nostaneet työtakkini automaatiokorjaamon kattoon. Onneksi takki ei ollut tuolloin päälläni. Takista ei hikitahroja löydy, koska osasin delegoida. Jos työnjohtajaa ei löydetty, eikä insinöörikään ollut paikalla, niin asioista päätettiin terveellä järjellä. Itsetuntoni sai kolahduksen. Pääsin testiryhmään, minkä tehtävänä oli koekäyttää upouusia kännyköitä. Olin niin tohkeissani, että hyvä kun Valtakadulle mahduin. Meille annettiin laitteet, jotka toimivat ajatuksen voimalla. Omani oli mykkänä ja lähetin huoltoon. Tuli saate: - Ei puhelimessa ole mitään vikaa! Varokaa vain, seuraavaksi saamme käyttöömme älykännyt, jotka näyttävät vastaanottajille, mitä mieltä olemme heistä. Pikku valehtelu värisyttää kännyä, mutta iso luikuri pitää pahaa pärinää. Lankapuhelimilla piti olla tarkkana orkesterin taukojen kanssa, kun soitti kotiin, että täällä töissä menee vielä. Nykyinen työelämä vaatii resilienssiä. Se tarkoittaa, että pitää pystyä mukautumaan muuttuviin olosuhteisiin. Viisas taipuu, jäykkä katkeaa. Mutta jos koska, niin eläkkeellä resilienssiä tarvitaan. Kun eläkeläisukko huomaa käytöksen lisäksi vain niskan jäykistyvän ja nivusista resilienssiä, niin on sitä siinä. Kirjoittaja alias Pötkö yrittää vältellä turhaa totisuutta