Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Pötkö: ”En ole vielä keksinyt, miksi ensi vuonna olisi parempi kuolla kuin tänä vuonna”

Olen aina kuvitellut itsestäni liikoja. Harhaluuloa oli, että siellä nauru kiirii, kussa kuljen. Nyt pahoin pelkään, etteivät ihmiset naura minulle enää edes takanapäin. Äitini haastoi, että ”meil evakoil pittää silmie nauraa, vaik syän märkänis”. Siinä sitä oli ollut äidillä naurussa pitelemistä, kun kahdesti evakkoon ehti. Lepänkorvalla karjaisi Koposen Pate, että Pötkö, kerro hyvä vitsi! Totisena tunnustin, ettei nyt irtoa käskettynä tähän hätään mitään naurettavaa. Sitten ihmettelimme vessapaperin hamstrausta, jolloin Tepi, totinen torvensoittaja, heitti, että nykyään kun yksi aivastaa, niin kymmenen paskoo housuihinsa. Ihailimme Koposen kanssa Juuson reliefiä. Eltaantunut kaljan aromi takasi reilun turvavälin. Pate, joka ei ole kaiketi kussutkaan kohti Karjalaa, kertoi näkevänsä tässä vitsauksessa hyviä puolia. Pitää vain osata katsoa, sanoi mies, toinen silmä kiinni. ”Se on yhteiskunnalle hyvä, kun tämä korona niittää vanhat ja vaivaiset!” Rankkaa tekstiä ja piipitin, että on natsimainen mielipide. ”Mitä sinä Pötkö valitat, sinä olet jo vanha rähjä ja entinen juoppo”? Myönsin, että lahjaelämää tässä elelen, enkä ole vielä keksinyt, miksi ensi vuonna olisi parempi kuolla kuin tänä vuonna. Kysyin syytä tauottomaan tinttailuun viikonlopun viihteeksi ja synkkä yksinpuhelu paljasti: – Minä en kestä enää sitä Paulaa, nyt se akka syyttää minua uskottomuudesta. Se käytti tyttöä verikokeessa ja nyt minä en kuulemma voi olla sen isä. Paulan sisko on Mirkku. Yksinhuoltajalla on viisi poikaa ja leidi on keksinyt antaa kaikille saman nimen. Nyt kun Mirkku huutaa ikkunasta Jereä, niin kaikki viisi vipeltävät sisälle. Kysyin, että entäs kuinkas kutsut vain yhtä poikaa? – Sen sukunimellä! Musiikista saa iloa ja mielenrauhaa. Nauran ”Nauravaa kulkuria”. Herkistyn kuullessani, että ”Niin kaunis on maa”. Kaunista Kari! Liikutun, kun kuulen, että ”Laps` olen köyhän, kauniin Karjalan”. Ja vaivun vallan nirvanaan, kun Olavi Virta tulkitsee ja tunnelmoi meidän kappaleemme ”Vihreät niityt”. Armeijassa yritin runoilla kirjeessä Pälkäneen prinsessalle, että lauantaina mä luoksesi hiivin, saavun rakkauden siivin. Runosuoni ehtyi, proosallinen loppu: Tulen yhden Ilmonilla! Kirjoittaja alias Pötkö yrittää vältellä turhaa totisuutta