Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Kurkien huudot kaikuvat jo kaukana, kesästä jäljellä vain muistot – Katso Jorma Aholan upeat luontokuvat kurkien muutosta

Kurki on suuri pitkäkaulainen ja pitkäjalkainen lintu, joka usein sekoitetaan rantakivillä seisovaan lähes samankokoiseen harmaahaikaraan. Kurjen siipiväli on enimmillään yli kaksi metriä, paino keskimäärin viisi kiloa. Lentäessään kurki pitää kaulansa suoraksi ojennettuna, toisin kuin harmaahaikara ja jalat ulottuvat reilusti lyhyen pyrstön yli. Kurki lentää siivet suorina hitain, rauhallisin siivenlyönnein. Muuttoparven ääni erottuu selvästi laulujoutsenen trumpettimaisesta ”laulusta”; kurjen äänet ovat korkeampia, kirahtavia ”kruu-kru – kruu – kurr-kruu” ja joskus yksittäin kuuluvia töräyttelyjä. Keväällä Etelä-Suomen kurjet tulevat osin jo vielä kun maa on lumen peitossa. Salaa ja vaivihkaa, jolloin maallikoiden ilmoittamiin kurkihavaintoihin ei useinkaan uskota. Totta niistä osa kuitenkin on. Omalle kohdalleni on tullut keväisiä kurkihavaintoja jo heti maaliskuun puolivälin jälkeen kun linnut ovat jo pesimäpaikallaan. Kevät vuonna 1993 oli myöhäinen. Kahlasin Vaarinniityn metsässä Limojärvestä puolen kilometriä lounaaseen, polveen saakka yltävässä hangessa. Vähän väliä vilkuilin suurimpia kuusia aina ylös saakka, koska etsin kanahaukan tässä metsässä tiettävästi olevaa pesää. Yllättäen ylös katsoessani puiden välisen aukon yli lensi kurki, äänettömästi kohden Limojärveä. Tuon kevään jälkeen olen tehnyt havaintoja muinakin myöhäisinä keväinä. Vuoden 2014 keväänä pellot olivat vielä lumivaipan alla kun Sääksmäellä Innalanraittia pyöräillessäni kaksi suurta lintua Härmän suunnalla sai minut pysähtymään. Kaksi kurkea lensi puiden latvoja hipoen kohti pohjoista ja jo pari päivää myöhemmin Limojärven ohi pyöräillessäni kuului järveltä kurkien aamukonsertti. Pesintä alkaa usein siten, että yleensä toukokuun lopulla poikaset kuoriutuvat, mutta viimeistään kesäkuun alkupäivinä. Pentti Linkolan kanssa keväällä 2014 laskiessamme vesilintujärvien linnustoa löysimme usealta järveltä kurkiemon hautomasta, mutta ensimmäisen juuri kuoriutuneen poikasen tapasimme Ritvalan Vähäjärvellä 25. toukokuuta ja pesän toisesta munasta kuului ahkeraa koputusta. Poikasten kuoriuduttua kurkiparit piilottelevat poikastensa kanssa, niin että vasta puolikasvuisina niitä alkaa ilmaantumaan pelloille ja rantaluhdille. Vielä tällöinkin emolinnut ovat valppaina ja ohjaavat poikaset avomaastosta metsään, mikäli epäilevät vähäistäkin vaaraa. Lentokyvyn saavuttaessaan poikaset alkavat olla jo sen verran itsenäisiä, että usein juuri tähän aikaan syyskuun alkupäivinä on aika liittyä muiden kurkien kanssa peltoalueita kierteleviin parviin. Perhe ei kuitenkaan silti vielä hajoa, sillä poikaset pysyvät emojen tuntumassa koko ajan ja syysmuutolle lähdetään parven mukana, mutta perheet yhdessä. Kurkien pienet parvet kiertelevät koko syyskuun alun parhaille peltomaille ja parvien yksilömäärä lisääntyy koko ajan. Ensin alkuun muutolle lähtee yksittäisiä parvia, mutta sitten eräänä päivänä kun sää muuttuu suotuisaksi, on päämuuton aika. Kun ilmavirtaus on pohjoisesta, sää mieluiten aurinkoinen ilmestyy taivaalle äänekkäiden kurkien suurparvet. Jo aikaa ennen kuin linnut ilmestyvät näkyviin kuuluu lintujen kurahtelu, aivan kuin parvessa keskusteltaisiin kesän tapahtumista ja siitä kuinka pitkästi päivän mittaan matkattaisiin. Parhaina päivinä satapäisiä parvia tulee peräjälkeen, toisinaan eri korkeudelle ja usein parvet jopa yhtyvät kun edellä lentävät alkavat kaarrella ottaen lisää korkeutta. Takana tulevat alkavat myös hyödyntää nousevaa ilmavirtausta ja hetken kuluttua parvet ovat yhdessä ja lopulta alkavat jatkaa matkaa järjestäytyen auroiksi. Kuluvan syksyn päämuuttopäivät osuivat 13.‒22. syyskuuta väliselle ajalle, jolloin Pirkanmaan lintutieteellisen yhdistyksen alueella havaittiin BirdLife-Suomen Tiira-havaintotiedoston mukaan yhteensä 84 597 yksilöä ja parhaana päivänä 18. syyskuuta peräti 42 982 kurkiyksilöä. Sitä, kuinka paljon kurkia todellisuudessa Pirkanmaan yli muutti, lienee mahdoton arvioida, mutta kun tiedetään, että ilmoitetuista 164 havainnosta suuren osan on pakko koskea samojakin kurkiparvia, niin todellinen määrä on huomattavasti paljon pienempi. Joissakin yhteyksissä on arvioitu muuttavien kurkien määrän Pirkanmaalla nousseen 25 000 yksilöön. Joka tapauksessa noina päämuuttopäivinä havaitsijoilla lienee ollut riemullisia hetkiä seuratessaan kurkiparvien matkaamista kohti etelää. Valkeakosken alueen ylitti tuona 13.‒22. syyskuuta välisenä aikana arviolta Tiira-tiedoston ja minulle ilmoitettujen havaintojen perusteella kaikkiaan noin 2 900 kurkiyksilöä yhteensä 27 parvessa. Näin ollen pääosa muuttavista kurjista matkasi joka tapauksessa Valkeakosken ohitse.