Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Yksipäiväisyys toimi Kirjazzissa & Bluesissa – juhlapöytä oli katettu lähes koko mustan musiikin historialle

No, nyt sekin on koettu. Ja bluesin eri tyylilajit tarjoiltiin yhdessä settipaketissa tyylikkäästi. Kirjazz & Blues 2020 supistui tänä vuonna yksipäiväiseksi. Tosin sisällöltään se oli paljon enemmän. Lavalla juhlapöytä oli katettu lähes koko mustan musiikin historialle alkaen delta-bluesista päätyen bluespitoiseen rockiin. Lisäksi palkittiin Valkeakosken musiikkiopiston kaksi oppilasta yksityisen perheen lahjoittamilla stipendeillä. Laulaja Elina Hjeltin & Pertti Puusaari Duon aloitus lähti bluesin juurilta Mississipin deltalta, siirtyi puuvillapelloille countrybluesiin ja sitä kautta J. Karjalaisen biisiin sekä jatkoi gospelin puolelle jazzahtavasti. Hjeltin ja Puusaaren esitys oli illan mielenkiintoisin ja nautittavin katsaus yhden musiikkityylin kehitykseen. Setin kappaleet olivat vanhojen, mustien bluesmiesten aineistoa, alansa hienoimpia. Pertti Puusaari itse soitti kolmella eri virityksellä bluessävellyksiä tyylipuhtaasti. Erityisesti herkkä slidekitaran sointi vei kauas Amerikan syvään etelään. Siellä slidea soitettiin tosin alun perin pullonkaulalla. Soundi kuitenkin oli samankaltainen. Setin loppua kohden siirryttiin blues- ja jazzmaisesti tulkittuihin gospel-sävyihin. Erityisesti vanhassa spirituaalissa Wade in the Waterissa laulaja Elina Hjelt irrotteli äänellään tehokkaasti. Siinä jazzmainen tulkinta antoi uuden elämän vanhalle. Hjeltin mustan musiikin tulkinnat olivat muutenkin persoonallisia ja modernisti perinteitä kunnioittavia. Jazzpoikien muusikot loivat tunnelmaa jazzmaisesti soolo-osuuksia vuorotellen. Itseäni yllätti Sami Saaren taitava kitarointi, joka oli verevimmillään heti aloituskappaleessa Work Song. Tosin vanhojen työlaulujen hiki ja tuska puuttui. Sen bändi korvasi hyvin jäsennellyllä biisirakenteella. Omia tulkintojaan vanhoista tanssijazzkappaleista bändi soitti viihdyttävästi. Mahtuipa joukkoon jopa yksi Aki Sirkesalon hittibiisi. Sami Saari on artistina jäänyt uransa ajan kakkosluokkaan. Vaikka hän on viihdyttäjä, niin laulutulkinnat olivat kappaleista riippumatta melko tasaisia ja yllätyksettömiä. Toki hyvät bändimuusikot pitivät setin koossa ammattimaisesti. Musiikki sukelsi pääasiassa jazzin viihteelliseen päähän eli lajityypin keskeisiin vuosikymmeniin. Paljolti se on tehty tanssittavaksi, mutta herra tai rouva korona esti sen. Tanssilavan sivulla tosin tanssiaskeleilla pyörähdettiin. Jake´s Blues Band on tuttu suoraviivaisesta bluesrockistaan. Sinänsä se ei tarjonnut uusia ulottuvuuksia. Maria Hänninen laulajana ja kitaristina oli nainen paikallaan, vaikka anti jäi varsin tavanomaiseksi. Bändin kiinnostavin osuus oli nyt, kuten ennenkin, Jake Yrölän kitarointi, joka monen vuoden kokemuksella toimi nautittavasti, joskin välillä hieman kliseisesti. Kirjazz & Bluesin uusi osio oli ensi kertaa Valkeakosken musiikkiopiston kahden oppilaan palkitseminen stipendeillä. Akaan Viialasta kotoisin oleva Kaapri Leponiemi ja valkeakoskelainen Tuike Suomalainen saivat kumpikin 500 euron Valo-stipendin. Viulunsoittoa opiskeleva Tuike Suomalainen kirjoitti juuri ylioppilaaksi ja aloittaa opiskelut Sibelius-Akatemian kansanmusiikkilinjalla. Suomalaisella on pitkä klassisen musiikin tausta, mutta hän on soittanut lisäksi esimerkiksi Helkajuhlabändissä. – Kansanmusiikki on vapaata ja siinä saa persoonallisesti vaikuttaa. Monen eri tyylilajin soittaminen on rikkaus. Voi olla, että klassinen tausta jää kansanmusiikissa hieman tyylillisesti vajaaksi. Sanoisin kuitenkin, että klassinen tausta vahvistaa soittotekniikkaa, tuumasi Suomalainen. Stipendiperusteissa Suomalaista kuvaillaan hyvin orientoituneeksi ja päämäärätietoiseksi. Musiikkiopiston Kamarijousissa hän on lisäksi ollut taitava osaaja ja hyvä esimerkki nuorille soittajille. Akaalainen sellisti Kaapri Leponiemi on vasta lukiossa. Hän ei ole sanojensa mukaan vielä miettinyt tarkemmin tulevaisuuttaan. – Enimmäkseen soitan klassista musiikkia. Kaikenlaista musiikkia kuitenkin kuuntelen, totesi Leponiemi. Palkitsemisen perusteina Leponiemi määritellään poikkeuslahjakkaaksi sellistiksi, joka soittaa ammattitasoista ohjelmistoa. Leponiemi on osallistunut menestyksekkäästi valtakunnallisessa Salon sellokilpailussa. Hän soittaa myös alueen musiikkioppilaitosten yhteistyö-jousikvartetissa. Stipendit jaettiin nyt ensimmäisen kerran. Jatkossa on tarkoitus perustaa stipendisäätiö oman alansa lahjakkaille nuorille.