Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Vajaa viikko armonaikaa: ”Oman alueen ehdokkailla on varsinaisia näytön paikkoja”

On huijauksen, vääristelyn ja valheiden aika. Se pätee poliittiseen elämään yleensä, mutta erityisesti eduskuntavaaleihin. Kaikki keinot ovat sallittuja tavoiteltaessa paikkaa parlamentissa. Kaikenlaisia keinoja käytetään myös säästelemättä. Kaikki vanhat, viime kauden lupaukset on unohdettu. Myös ne periaatteet, joita kansanedustajalta edellytetään. Näissä vaaleissa on tarjolla erilaisista rikoksista syytettyjä enemmän kuin ennen. Toki on myös nuhteetonta elämää viettäneitä ehdokkaita. Tähtiliikkeellä taitaa olla ennätys tuomion saaneiden määrässä. Sillä oli aluksi nimilistalla myös yksi ehdokas, jota ei ollut edes olemassa. Väyrysläisyys myi gogolilaisia kuolleita sieluja. Tosin Gogolin sielut olivat kirjoissa, mutta kuolleita. Nyt voisi miettiä, kannattaako äänestää välivallasta tuomion saanutta vai rattijuoppoa. Rattijuoposta saataisiin varmasti hyvä liikenneministeri. Väkivaltatuomio taas edustaisi hyvin vanhaa Toni Halmeen linjaa. Vaalimainonta tuo esiin ehdokkaiden poseeraamisen kautta niin hyvät kuin huonot vaikutelomat. Tv-mainoksissa näyttää olevan vain epätoivoisesti hymyileviä ehdokkaita. Tv-mainoksessa on jopa Antti Rinne nöyrtynyt bussin ratin taakse ja toteaa, että kaikilla on sama matka. Mistä hän sen tietää? Herää kysymys, onko Rinteellä edes ammattiajokorttia, jolla voi kuljettaa matkustajia. Vaalirumba alkoi ihmeen myöhään. Vain viikko ennen varsinaisia vaaleja alkoivat ehdokkaiden telttakojut täyttää toreja. Usein ei ehdokasta itseään edes näkynyt, ainoastaan vaalityöntekijöitä. Jos kuvitellaan äänestäjien houkuttelemisen olevan kuin herkkusienten kasvatusta, niin vasta hallitusneuvottelut vaalien jälkeen tarjoavat kunnon taistelua ja lehmänkauppoja. Oman alueen ehdokkailla on varsinaisia näytön paikkoja. Lähes kaikista poliittisista ryhmistä on tarjolla ehdokas, mutta mielenkiintoisinta on kuinka moni nykyisistä senaattoreista säilyttää paikkansa. Menevät toki menestymättömien äänet kuitenkin puolueen hyväksi. Varmaa on se, että näissä vaaleissa huonoista ja vielä huonommista ehdokkaista valitaan mieluiten se vähiten huonoin. Niitäkin riittää. Sopivia on voinut hakea jo pitkään käräjäoikeuksien päätöksistä.