Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Ahkera Lola, suomen kielen opiskelija, tukee monella tavoin toistenkin oppimista ja ehtii töiden lisäksi vaikka minne

Jos olisit suomalaisena avioitunut paikallista kieltä taitamattomana Keski-Aasiaan, tulisitko neljän vuoden kuluttua siellä hyvin toimeen paikallisella kielellä? Suomeen Uzbekistanista vuonna 2015 muuttanut Lolakhon (Lola) Mukhudinova , 45, on tehnyt tempun toisinpäin. Kun hän vuoden odottelun jälkeen pääsi Valkeakoskelle suomalaisen aviomiehensä luokse, hän aloitti suomen kielen alkeiskurssilla Valkeakoski-opistolla samana syksynä. Nyt Lola-rouva puhuu suomea rohkeasti. Vaikka hän toista väittää, myös suomen vokaali ’ä’ onnistuu häneltä jo hyvin. – Vaikeita ovat myös kaksoiskonsonantit ja kaksoisvokaalit. Kerrankin oppilas sanoi, että Lola, sanassa ’kuusi’ on kaksi u:ta. Niinhän minä mielestäni sanoinkin, hän nauraa. Viime keväänä Mukhudinova sai Tampereen Aikuiskoulutuskeskuksessa valmiiksi koulunkäynnin ja aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjauksen ammattitutkinnon. Oikea työpaikka Syksyllä hän sai määräaikaisen koulunkäyntiavustajan paikan Tietolan koululta. Koulu oli hänelle jo entuudestaan tuttu – hän on ollut siellä kieliharjoittelussa, ammattikoulutukseensa liittyvässä harjoittelussa ja myös vapaaehtoisena apuna. – Sanon lapsille, että opiskelen suomen kieltä. Jos sanon väärin, saa korjata, hän kertoo. Hän huomauttaa, että vieraan kielen opiskelija ei ole valmis koskaan, vaan aina riittää opittavaa. Hän sanoo myös, että parhaiten kieltä oppii aidossa kieliympäristössä. Autoritaariseen kouluun ja kasvatukseen tottuneelle on Suomen vapaammassa kulttuurissa ollut joskus ihmettelemistä. Maassa kuitenkin maan tavalla – Lola on huomannut jo oman nuorensa kasvattajana myös itse antavansa vapautta ihan eri tavalla kuin itse sai. Kotimaassaan hän valmistui yliopistosta aikanaan englannin kielen kääntäjäksi. Hän on ehtinyt opettaa englantia yliopistossa ja työskennellä British councilin kulttuurikeskuksen kirjastossa, Britannian suurlähetystössä asiakaspalvelussa ja sihteerinä sekä myös amerikkalaisessa koulussa. Hän kuuluu 30-miljoonaisen Uzbekistanin muslimienemmistöön ja puhuu uzbekia. Entisessä Neuvostoliitossa syntyneenä ja koulua käyneenä hän osaa myös sujuvaa venäjää. – Äitini sukupolvi on kolmikielistä.Mummoni oli tadzikki, vaarini uzbekki. Kotonakin tädit ja enot puhuivat molempia ja tietysti venäjää. Minun sukupolveni osaa uzbekin lisäksi venäjää. Jos hän katsoo tai kuuntelee suomenkielisiä uutisia, hän valitsee ne yhä mieluiten selkosuomeksi. – Toisaalta, kotimaassa en katsonut uutislähetyksiä tai lukenut uutisia sanomalehdistä. Uutisissa on paljon ikäviä asioita, jotka pahoittavat ihmisen mieltä. Paikallislehteä ja joskus iltapäivälehtiä toki luen. Kurssimatkat Tampereelle bussilla, jossa hän luki kirjoja Suomalaisiin dekkareihin Lola tutustui pian, sillä Leena Lehtolaisen selkokirjoja oli valinnaisina opiston kurssiaineistossa. Suomenopintoja jouduttaakseen hän kävi Valkeakoski-opiston lisäksi arkipäivisin suomen kielen kurssilla Tampereella kokonaisen vuoden ajan. Linja-automatkat mennen tullen hän luki, sillä kotona on muuta puuhaa. Aktiivisella naisella alkoi kalenteri muutoinkin täyttyä yhä enemmän. Katso videolta, mitä Lola vastaa, kun häneltä kysyy näin: Kerro, mistä pidät Suomessa? Entä mistä et oikein pidä tai mikä on outoa? Hän osallistui myös opiston FinTandem-kurssille. Kun hän oli ainoa venäjän kielen puhuja ja suomalaisia halukkaita venäjänkielen opiskelijoita kolme, hän lähti kolmen opiskelijan pariksi. Hän on vetänyt opistolla myös venäjän kielen keskustelupiiriä. Viime lukuvuonna hän aloitti opistolla kansainvälisen kahvilan vetäjänä ja jatkaa sitä myös tänä vuonna. – Epävirallista ”FinTandemia” jatkamme kodeissa vieläkin. Mukana on nyt neljä suomalaista ja kolme venäjänkielistä, kuka kulloinkin pääsee paikalle. Onpa hän osallistunut myös kaksikielisten satutuntien pitoon Valkeakosken kaupunginkirjastossa. Kaiken lisäksi Lola Mukhudinova on käynyt opiston liikuntakursseilla. Kotiväki eli peruskoskilainen aviomies Jari Hannukainen, saman katon alla omakotitalossa asuva lankomies sekä rouvan teini-ikäinen poika tietävät, että rouvalla on menoa miltei joka illalle ja usein viikonloppuisinkin. Lokakuussa opisto yllätti palkitsemalla Lokakuussa Valkeakoski-opisto palkitsikin Lolan vuoden 2019 aikuisopiskelijana. Suomen kielen opettaja kehui, että ”Lola oli suomen kurssilla tosi ahkera, kekseliäs, aina positiivinen ja auttavainen. Hän osasi selittää jotkut asiat parillekin helposti ymmärrettävällä tavalla ja enimmäkseen suomeksi eli ollen sillä laillakin hyvänä esimerkkinä.” Opiston palkitsemisperusteissa sanotaan myös, että ”Mukhudinova paneutuu innokkaasti tehtäviinsä ja keksii mielellään hauskaa tekemistä ja ohjelmaa tilaisuuksiin. Hän on aina ystävällinen ja hymyileväinen.” Missä ihmiset nykyään tapaavat?, Lola hymyilee Ennen avioitumistaan valkeakoskelaismiehensä kanssa Mukhudinova ehti elää kymmenen vuotta poikansa kanssa kahden. Ensimmäisestä miehestä hän oli eronnut. – Missä ihmiset nykyään tapaavat? hän heittää, kun kysyy, miten ihmeessä hän päätyi valkeakoskelaismiehen vaimoksi. Internetissä. Avioliiton he solmivat Uzbekistanissa. Ennen sitä morsian ehti käydä kerran tutustumassa Suomeen ja Valkeakoskeen ja tuleva aviomies kahdesti morsiamensa kotimaahan. – Viivyin Valkeakoskella miehen perheen luona kaksi viikkoa. Tutustuin hänen äitiinsä, isäänsä ja veljeksiin. Pojan vaimon pääsy miehensä luokse Suomeen kesti niin kauan, ettei anopin toive toteutunut: hän ei ehtinyt koskaan nähdä odottamaansa ensimmäistä ”lastenlasta”, pojanvaimon poikaa. Enää ei elä toinenkaan vanhus. Rinnakkainelo eri sukupolvien välillä saman katon alla olisi ollut Valkeakoskelle kotiutuvalle Lolalle tuttua omasta suvusta ja perheestä. Lola Mukhudinova käy kerran vuodessa tapaamassa Uzbekistanissa vielä eläviä sukulaisiaan. Lähimmät siellä ovat 67-vuotias äiti, 31-vuotias veli ja 3-vuotias veljentytär. Kesälomalle Keski-Aasiaan, jossa päivälämpötila kohoaa 45 asteeseen, matkustaa äitinsä kanssa poika. – Mies ei lähde. Hän sanoo, että minähän olen jo käynyt siellä.