Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Pyöräilijä tekee hyviä havaintoja luonnosta, tiellä voi tulla vastaan vaikkapa hypykkejä ja rantuleita

Luontoharrastuksen suosio on suorastaan räjähtänyt, varsinkin valokuvauksen osalta. Lähestulkoon kaikki luontoa koskeva harrastaminen on juuri tuota luonnon valokuvausta. Vain pitkään eri luonnon osa-alueita harrastaneet tekevät sitä samaa entisenlaista ”puurtamista” enemmän kuin valokuvaamista, ja vain muutama viime vuosina luontokuvauksesta innostunut havainnoistaan ilmoittaa erilaisiin tietokantoihin. Joka tapauksessa suunta on mainio, sillä luonto kiinnostaa entistä useampia. Jokaisella meistä harrastajista, kuvaamme tai vaikka vain kiikarin kanssa havainnoimme, on suosikkipaikka tai muutama kohde, jossa tulee usein käytyä. Polkupyörällä liikkuminen on yksi parhaita tapoja saada lyhyeltäkin matkalta huomattavasti enemmän havaintoja, selvästi enemmän kuin autolla liikuttaessa. Satulasta maastoretkelle Pysähtyminen maantiellä vaikka valokuvaamaan on polkupyörällä huomattavasti yksinkertaisempaa, ja on helppo myös siirtyä polkupyörän satulasta maastoretkelle. Sadekeli tosin rajoittaa jonkin verran varsinkin havainnointia ja valokuvaamista, ei niinkään pyöräilyä. Omalla kohdallani on havainnointipuoli vähentynyt iän myötä ja lähinnä siksi, että mielenkiintoni on jo vuosia kohdistunut enemmin Valkeakosken luonnon erityspiirteiden tutkimiseen.Onneksi muutamat nuoremman polven aktiiviharrastajat osoittavat innostusta tekemään vielä muuttolintuhavaintojakin. Joka tapauksessa koetan pyöräilyn harrastajana kiertää pyörällä ja jalkaisin kohteita, joissa harvemmin tulee liikuttua. Itsellänikin on muutama suosikkipyöräilylenkki ja yksi tuollainen on Valkeakoskella kaupungista Sääksmäen kirkolle, Huittulan kautta Ritvalaan ja Lukonmäentieltä Kairantietä Kaapelinkulmalle ja kaupunkiin. Juttu jatkuu kuvan jälkeen Kerron tässä muutamia havaintoja tuolta reitiltä toukokuun alusta kuun loppupuolelle, sen jälkeen kun päätin irrottautua hetkeksi rantalehdon kevätseurannasta. Kuten useat luonnossa liikkuvat muistavat, ilmaantui Kannistonvainiolle satojen hanhien parvi laiduntamaan. Tuo samainen hanhiparvi sittemmin kierteli Sääksmäen peltoalueilla ja usein tuon parven tapasin pyörälenkillä muuallakin. Monesti niiden lentoääni kiinnitti ajaessa huomion ja kun pysähdyin, näin lintujen lentävän hajanaisena parvena varsin epämääräisiin suuntiin. Sittemmin nuo tundra- ja metsähanhet viihtyivät Ritvalan kylän pelloilla, käyden usein levähtämässä ja peseytymässä läheisellä Vähäjärvellä. Toukokuun puolivälin jälkeen ne jättivät seutukunnan lähtien jatkamaan matkaa pesimäseudulleen pohjoisen tundralle. Sen jälkeen pyöräretken hanhia olivatkin muutamina päivinä puolisataisina auroina korkealla koilliseen matkaavat valkoposkihanhet, joita noissa alkukuun paikallisissa harmaahanhien parvissa nähtiin yleensä vain jokusia yksilöitä. Juttu jatkuu kuvan jälkeen Pelloilla tapaa usein aamuisin niin yksittäiset pesivien kurkien ruokailevat yksilöt, kuten myös pesimättömät pariskunnat, jotka kiertelevät etsimässä itselleen pesäreviiriä. Kun viimemainitut sitten osuvat liian lähelle pesiviä lajitovereita, on kärhämä hetkessä käynnissä ja ne joutuvat etsimään uuden ruokailukohteen. Paikoin alkukuusta kuului vielä töyhtöhyyppien naukuna, kun ne lensivät hurjannäköistä soidinlentoaan. Samoin sai vielä nähdä muutamilla laajemmilla peltoalueilla kuovin lentävän soidintaan ja huutavan tuttua huutoaan, joka päättyy kauniiseen liverrykseen, linnun tehtyä lentokierroksensa ja laskeutuessaan. Näinä päivinä kuitenkin osa kuovinaaraista lähtee kohti etelää, jättäen koiraat huolehtimaan jälkikasvusta. Juttu jatkuu kuvan jälkeen Toukokuun alkuviikoilla kuului käen tuttu kukkuminen useilla metsäalueilla, ja ennen puolta kuuta sitten käenpiian kiikitys ilmoitti tämän ”käen palvelijan” saapuneen. Käenpiian kanssa samana päivänä tapasin ensimmäisen harmaasiepon Vähäjärven harjun pellonlaiteella. Kuun puolivälin jälkeen kuului pyöräillessä korviin niin herne-, pensas- kuin mustapääkertun laulunsäkeet. Muutama päivä tuon jälkeen pyörälenkille lähtiessä satakieli näppäili kastanjettejaan Yrjölänlahden suunnalla ja samoin Sääksmäen kirkolla Pappilanlahden tervaleppäkorvessa, eikä ole kuin vajaa viikko lehtokertun, viitakerttusen, sekä punavarpusen saapumisesta pyörälenkkini varrelle. Muistan myös aina näillä kevätpuolen retkillä käydä tarkistamassa muutaman tutun pikkulampareen siltä varalta, josko vesiliskot olisivat aloittaneet häänsä. Juttu jatkuu kuvan jälkeen Viidestoista toukokuuta sitten ensimmäiset nämä kauniit otukset olivat lammikoihin ilmaantuneet. Mantereiksi näitä nykyisin kai nimitetään, koska ne kuuluvat salamanterieläimiin, pelkkä tieteellisen nimen muuttaminen olisi kyllä tuossakin riittänyt. Kaiken kaikkiaan, pyöräillessä näkee ja kuulee. Vastaan tulee tiellä kulkevia hypykkejä, rantuleita ja juoksukkeja, jotka ovat, kuten nimistäkin voi päätellä, hämähäkkejä. Samoin pelloilla valkohäntäpeuroja, joita kai kauriiksi pitäisi kutsua, samoin metsäkauriita, ja joskus jolkottelee kettu vastaan pyörätiellä.