Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Aarre Blomqvist talletti 1950-luvun vesihiihtoa kaitafilmikameralla ja nyt vanhaa Valkeakoskea on digitaalisena – Katso, tunnistatko vanhat paikat videolta

Suomen vesihiihto sai alkunsa Valkeakoskella 1950-luvulla, ja nyt tuolta vuosikymmeneltä on nähtävissä välähdyksiä videolla, kun Mikko Blomqvist pelasti valkeakoskelaisen kuvaharrastajan ja isänsä Aarre Blomqvistin , 82, vanhoja kaitafilmejä digitaaliseen muotoon. – Me pelastimme filmit varmaan viime hetkillä, sillä aika oli syönyt värejä ja hapertanut filmejä, Mikko naurahtaa. Mikko Blomqvist oli jo kuluneen kesän aikana muuttanut kaitafilmejä digimuotoon, kun hän näki Valkeakosken Sanomissa juttuaukeaman Vesikiitäjistä. – Olipa melkoinen yhteensattuma. Olin juuri miettinyt, mitä käyttöä näillä vanhoilla vesihiihtokuvilla vielä voisi olla ja ketä ne kiinnostaisivat, Mikko kertoo. Katso alta näytösvideo, joka on kuvattu talviaikaan. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Yli 8000 diakuvaa myös digimuotoon Mistä digi-innostus sai alkunsa? – Kaikki lähti siitä, että isälle oli kertynyt jättimäinen arkisto, yli 8000 diakuvaa. Ne veivät vanhasta omakotitalosta yhden huoneen kaappitilat. Tiesimme, että vanhemmat siirtyvät jossain vaiheessa pienempään asuntoon, joten sekin vei asiaa eteenpäin. – Olen saattanut laajemminkin digitaaliseen ja pysyvään muotoon kaikkea vanhaa, mitä vanhemmilta ja isovanhemmilta on löytynyt. – Kaitafilmit olivat vain yksi osa hanketta, ja niihin tarvitsimme ulkopuolista firmaa. Digityön tekivät ammattilaiset Hämeenlinnassa. Tästä koitui myös suurin kuluerä, muutamia satoja euroja. Mikko Blomqvistille oli tärkeää tallettaa historiaa niin, että se olisi helposti saavutettavissa ja selattavissa jälkipolville. – Monet ihmiset varmasti muistelevat mielellään vanhoja aikoja, kun tuttuja tulee kylään, ja mukavaahan se on, kun voi myös katsella menneiden vuosien kuvia. Monen vuoden projekti Diakuvien digitointi alkoi jo viitisen vuotta sitten. Aarre Blomqvist teki ison työn, kun hän erilaisin menetelmin alkoi putsata ja skannata kuvia. Tähän meni pari vuotta. Samalla kun Blomqvistit digitoivat kuvia, he järjestelivät niitä henkilöittäin, paikoittain ja tapahtumien mukaisesti. – Kun on 8000 diaa komeroissa lojumassa, on joukosta hankala etsiä juuri tietyllä hetkellä tarvittavia kuvia. Nyt kun olemme järjestäneet eli tägänneet kuvia, löydämme ne paremmin katseltavaksi. Kuvia helposti esille aihepiireittäin – Kuvia on nyt digitaalisessa katalogissa. Tästä sovelluksesta on helppo tehdä hakuja ja saada kuvia esiin aihepiireittäin. Kuvien organisointi on meillä vieläkin kesken. Vanhoista diakuvista on vielä puolet jäljellä. – Kaikki skannaaminen on jo tehty, mutta sen jälkeen emme ole hävittäneet parhaita diakuvia, Aarre Blomqvist kertoo. Blomqvistin ensimmäinen tavallinen kamera oli Sarvis-merkkinen, jonka koulupoika hankki huutokaupasta. – Isäni Eino ei antanut minun käyttää omaa kameraansa. Hän harrasti kuvaamista jo 1930-luvulla. Isällä oli kamera mukana sodassakin, ja sen aikaisia kuvia me olemme myös skannanneet, Aarre kertoo. Kaitafilmeistä kertyi yhteensä noin tunti digitoitavaa aineistoa, jossa on paljon muutakin kuin vesihiihtoa. Vesikiitäjien kesäinen näytös : – Vesihiihdon näytöksiä oli Apian kanavan yläpuolella sijainneella hyppyrillä. Myös kanavan alueella oli vesihiihtoa. Olen jälkikäteen ihmetellyt, että oliko paikalla todella niin paljon taloja 1950-luvulla. Näin sen täytyi olla, koska en koskaan kuvannut vesihiihtoa missään muualla, Aarre Blomqvist sanoo. Filmi on myös siitä hauska, että se näyttää Vesikiitäjien menoa talviseen aikaan, kun maassa on vielä lunta. Aarre Blomqvist kuvasi Vesikiitäjien lisäksi Helkajuhlia, Rapolanharjua, erilaisia tapahtumia kaupungissa, Lapin-matkoja, ja rainoja kertyi myös kotinurkilta. Näytöksiä oli myös talviseen aikaan: