Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Hörhön leima ei hetkauta ”mörkömies” Mika Nikkilää – moni yliluonnollisia kokenut ei uskalla puhua, koska pelkää muiden reaktioita

Ihan tavallinen ihminen. Näin kuvaa valkeakoskelainen Mika Nikkilä itseään. Hänellä on vaimo, alakouluikäinen poika ja kaksi kissaa. Työkseen hän ajaa rekkaa. Moni muu ei sanoisi häntä tavalliseksi. Suurin syy on harrastus: Nikkilä on aavemetsästäjä, Paranorman Investigation Groupin perustaja ja rajatiedon tutkija. Hän on tehnyt eniten kentällä tapahtuvia rajatiedon ilmiöiden tutkimuksia Suomessa. Kun Nikkilän tekemiset alkoivat saada julkisuutta monta vuotta sitten, hän sai hörhön leiman otsaansa ja paljon lokaa niskaan. – En välitä tuon taivaallista, mitä ihmiset minusta ajattelevat. Jos törkyviestien tarkoitus on ollut saada minut luopumaan hommasta, niin vaikutus on ollut päinvastainen: olen saanut lisää puhtia. – Elämä on todella lyhyt matka, ja siksi kannattaa olla avoin ja tehdä juuri niin kuin itsestä parhaalta tuntuu. Kaikki on hyvin, kunhan ei loukkaa ketään puheillaan tai kirjoituksillaan. Moni on hiljaa leimautumisen pelosta Viimeistään esikoisteoksen, Suomen Aavemetsästäjät , julkaiseminen viime vuonna ja sitä seurannut kirjastokiertue ovat todistaneet, että yliluonnolliset ilmiöt kiinnostavat isoa ihmisjoukkoa. – On tuhansia ihmisiä, joille nämä asiat ovat arkea, mutta he eivät uskalla kertoa niistä leimautumisen ja muiden ihmisten reaktioiden pelossa. Saan ihmisiltä kymmeniä viestejä kuukausittain, ja kirjastoluentoja on yleensä kuuntelemassa kymmeniä ihmisiä. Kun uusinta kirjaani varten pyysin ihmisiä kirjoittamaan yliluonnollisista kokemuksistaan, kirjoituksia tuli peräti 500, Nikkilä kertoo. Kirjan saama vastaanotto ja kirjastokiertueen suosio olivat pommi Nikkilälle. Hän aikoi käydä vain parissa kirjastossa, mutta kun viidakkorumpu alkoi päristä, keikkoja alkoi kertyä. – Suoraan sanoen pari vuotta on mennyt sumussa. Olen tehnyt pitkiä päiviä rekan ratissa ja kirjoittanut öisin. Sen lisäksi olen tehnyt tutkimusreissuja ryhmäni kanssa ja kirjastokäyntejä. Perheenkin kanssa haluan viettää aikaa. Juttu jatkuu kuvan jälkeen Yhdessä kohteessa pelotti Perjantaina julkistettava Suomen Aavemestästäjät 2 esittelee ensimmäisen kirjan tavoin ”aaveryhmän” retkiä ja havaintoja kohteissa eri puolilla maata. Tunnetuin paikka lienee Olavinlinna, mutta mukana ovat myös esimerkiksi Sääksmäen suljettu vanhainkoti, Antaverkan leirikeskus Ylöjärvellä ja Haiharan kartano Tampereella. Ei paljasteta tutkimuksista sen enempää, mutta yhdestä kohteesta Nikkilä haluaa sanoa muutaman sanan. – Antaverkan leirikeskus oli järisyttävä kokemus. Talon historiaan mahtuu ikäviä tapauksia, ja käydessämme tunnelma oli ahdistava. Rakennus oli niitä harvoja paikkoja, joissa olen pelännyt. Kirjassa on mukana osa niistä 500 omakohtaisesta kirjoituksesta, joita tavalliset ihmiset lähettivät Nikkilälle. – Kirjani toivottavasti rohkaisee ihmisiä kertomaan omista kokemuksistaan. Kiertueella yöt autossa Käytännön asiat alkavat olla kunnossa. Tänään keskiviikkona Mika Nikkilä saa lastin painotuoreita kirjoja. Saman tien alkaa Suomen Aavemetsästäjät 2 :n signeeraus ja postitus. – Ennakkotilauksia on tullut parisataa, ja hoidan itse postituksen, Nikkilä kertoo. Toinenkin käytännön asia on hoidettu. Pihassa odottaa juuri katsastettu, vuosimallin -94 Volkswagen. Katsastusmies suostui antamaan leiman vasta kolmannella kerralla. Kuljettaja on itse virittänyt jeesusteipillä eristeitä seiniin, että tarkenee nukkua takarontissa kirjastokiertueensa etapeilla. Usein mies kurvaa rotiskollaan rekkaparkkehin yöpymään. Moni rahtari on tullut äimistelemään, mikä tyyppi löytyy aavemetsästäjä-tekstein varustetusta autosta. – Kun on selvinnyt, että ollaan kollegoita, minut on kutsuttu lämpimälle sumpille rekkaan. – Moni on kysynyt, olenko sekaisin, kun reissaan mörköbiilillä ympäri maata. Viime vuonna kilometrejä kertyi 10 000. Kun ajelen hissukseen, se on hyvä tapa päästä irti hektisestä arjesta ja rauhoittua. Mika Nikkilän kirjan julkistamistilaisuus on Kirjasto Valossa perjantaina 21.8. kello 13. Kisuli on uupumaton ja arvaamaton muusa 4-vuotiaalla maatiaiskissa Kisulilla on ollut suuri rooli Suomen Aavemetsästäjät -kirjojen synnyssä. Se on kirjailijan muusa, laadunvalvoja ja voimavara. – Moni ei ymmärrä, miten suuri merkitys Kisulilla on ollut. Se on uupumatta valvonut, välillä tosin myös nuokkunut, läppärin vieressä, kun olen öisin kirjoittanut keittiössä. Kirjoittaminen on yksinäistä hommaa, mutta Kisulin ansiosta minulla on ollut koko ajan seuraa, Mika Nikkilä kertoo. Juttu jatkuu kuvan jälkeen Rahaa kokoon löytökissoille Nikkilän perheessä on kaksi maatiaiskissaa. Milliä Nikkilä kuvaa tavalliseksi kissaksi, mutta Kisuli on omalaatuinen, temperamenttinen ja jopa arvaamaton. Se saattaa läppästä yllättäen tassullaan ja piirtää kynnen jäljet iholle. – Se on hyvin kiintynyt minuun ja seuraa joka paikkaan, jopa kylpyhuoneeseen, jossa se odottelee peseytymistäni pesukoneen päällä. Kun tulen töistä kotiin, Kisuli odottaa oven takana. Kun olen lähdössä töihin, se istuu vaatteiden päällä, etten pääsisi lähtemään, Nikkilä sanoo. Kiitokseksi uskolliselle muusalleen Mika Nikkilä on halunnut auttaa sen hätään joutuneita lajitovereita. Hän on ideoinut hyväntekeväisyystempauksen, jonka tuotto menee Hämeenlinnassa toimivan Kissakoti Kattilan toiminnan tukemiseen. – Teetin muutamia tuotteita, joissa on Kisulin kuva ja teksti "Älä ota kesäkissaa". Olen myynyt tuotteita kesän ajan nettisivullani, ja syksyllä tilitän tuotot Kattilalle, Nikkilä kertoo. – Kissaa, koiraa eikä muitakaan eläimiä saa hylätä ja jättää oman onnensa nojaan. En kestä yhtään eläinten huonoa kohtelua ja ihmisten julmuutta. Eläimiä kaltoin kohtelevat ovat omahyväisiä paskiaisia. – Jos minulla olisi enemmän rahaa ja valtaa, tekisin paljon nykyistä enemmän löytöeläinten hyväksi. Toivottavasti Kisulin ansiosta kertynyt apu edes vähän auttaa löytöeläimistä huolehtimista.