Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Pelkäsin jääväni loukkuun 54 neliön keskusta-asuntooni ja silloin aloin kadehtia maalaisia

Huomasin tänä kesänä kadehtivani maalaisia. Olen asunut koko nuoren ikäni aikana vain Helsingissä ja Tampereella ja mieltänyt aina itseni varsin kaupunkilaiseksi, mikäli tällainen maalaisten ja kaupunkilaisten identiteettijaottelu edes on tarpeellinen. Haaveilin tosin koko lapsuuteni maalle muuttamisesta, mutta sitä unelmaa ei ollut enää vuosiin. Ennen kuin taas tänä kesänä. Tiedän tasan tarkkaan, mistä tuntemukseni kumpuavat. Ensimmäisen kerran ne heräilivät keväällä, kun koronavirus levisi maailmalla ja useammassa maassa otettiin käyttöön ulkonaliikkumiskielto. Pelkäsin jatkuvasti, että jään loukkuun 54 neliön kerrostaloasuntooni ja ainoa ulospääsyni olisi pienen pieni parveke. En edes omista koiraa, jota olisin päässyt ulkoiluttamaan, mikäli ulkonaliikkumiskielto olisi astunut voimaan myös täällä Suomessa. Aloin haaveilla isommasta asunnosta, omasta pihasta ja luonnon läheisyydestä. Onneksi näin ei käynyt. Tuon pelon myötä aloin kuitenkin nähdä elinympäristöni aivan uudessa valossa. Aloin haaveilla isommasta asunnosta, omasta pihasta ja luonnon läheisyydestä. Tiedän, etten ole ainoa, jonka arvostus maamme väljyyttä kohtaan on noussut tänä vuonna. Olen käynyt kesän aikana monia kiitollisia keskusteluja eri ihmisten kanssa siitä, kuinka oman tilan ja luonnon tärkeys on totisesti korostunut viimeisen puolen vuoden aikana. Onhan myös retkeilyn ja ylipäätään luonnossa liikkumisen suosio noussut tänä vuonna räjähdysmäisesti. Kesäkuussa julkaistun Maaseutubarometrin mukaan Suomen kaupungistumisaste on 72 prosenttia. On tavallaan ironista, että jo vuosia "alakynteen jääneet” maaseudulla asuvat ovatkin tällä varsinaisessa etulyöntiasemassa. Heillä on tilaa, missä liikkua vapaasti ilman jatkuvaa pelkoa siitä, tuleeko toinen liian lähelle ruuhkabussissa tai kauttaaltaan täynnä olevalla lenkkipolulla. Mielikuva maaseutuelämästä palasi mieleeni taas eilen, kun hallitus ilmoitti puoltavansa maskien käyttöä liikennevälineissä ja muissa ahtaissa tiloissa, joissa etäisyyden pitäminen toisiin on mahdotonta. Ensimmäinen ajatukseni tuohon uutiseen oli, että onneksi muutin viime syksynä aivan Tampereen keskustaan ja liikun nyt kävellen tai pyörällä lähes kaikkialle. Julkisia kulkuvälineitä tulee käytettyä enää harvoin. Siitä huolimatta ottaisin nyt mielelläni vähän enemmänkin etäisyyttä kaikkeen. Kirjoittaja on Valkeakosken Sanomien toimittajaharjoittelija.