Rapolan Saunalahden tervaleppäkorpi soi

Vielä 1920-luvulla Rapolan Saunalahden ranta oli muutamien vanhojen valokuvien mukaan lähes avointa saraikkoa, vain muutamia puita siellä täällä. Lahden luoteispuolen Verkkosaari oli jo tuolloin puuston peittämä huvilasaari. Ajan myötä Saunalahdelle, alueen vesijättömaalle muodostui varsin kookaspuustoinen ja näyttävä tervaleppäkorpi. Alue sai kehittyä rauhassa aina 1960-luvun alkupuolelle, kun valtatie 3 osuus Hämeenlinnasta Tampereelle rakennettiin Sääksmäen ja Valkeakosken kautta. Tuolloin tervaleppäkorven reunasta lohkaistiin kaista jota tie nykyisin kulkee tällä kohtaa kantatie 130 ja Rapolantien nimellä.

Kaikeksi onneksi tie ei vienyt kohteesta muuta kuin pienen kaistaleen ja nyttemmin tuo tervaleppäkorpi on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi. Samoin entinen pieni rantapelto, joka on aiemmin metsitetty istutuskoivikoksi. Alueen maapohja on kuten jo aiemmin mainitsin vesijättömaata, pääosin se on liejun sekaista multamaata joka paikoin on varsin vetistä ja upottavaa.

Aluskasvillisuus on alkuperäisesti ollut lähinnä saniaisia ja erilaisia pensaita, vadelmaa, punaherukkaa, lehtokuusamaa, taikinanmarjaa, paatsamaa ja terttuseljaa. Aikaa myöten aluetta on kuitenkin vallannut kartanon puistosta levinnyt koristekanukka, joka varsinkin keväällä ennen lumen sulamista on huomiota herättävä kasvi punertavien varsiensa ansiosta. Kaiken lisäksi tuo vieraslaji täällä tervaleppäkorvessa on melkoinen kulkua haittaava kasvusto.

Alueen tervalepät ovat kookkaita, suorarunkoisia ja todella lajinsa valioyksilöitä. Sekaan ei juuri ole muuta puustoa eksynyt muualle kuin alueen laiteille. Tuo entinen rantapelto on todella istutettu koivulle, tien puolella on harmaaleppää, pihlajaa ja tuomikasvustoa, samoin lahden rannan puolella korven reuna-alueella on harmaaleppäkasvustoa. Siellä täällä tervaleppien lomassa kasvaa joitain kynäjalavia, jotka eivät vielä ole kovin suuriksi puiksi ehtineet kasvaa. Lahden kaakkoispuolelta koettaa kuusi tehdä valtausyrityksiä, mutta nuo leviäminen tyrehtyy yleensä maaperän vetisyyteen.

Lahden ranta-aluetta kiertää leveä saraikkoalue jonka ulkopuolella on laaja lähes koko lahden mitalle ulottuva järviruokokasvusto. Siellä täällä saraikossa on pieniä isohierakkakasvustoja. Muutoin kasvisto ei juuri tavallisesta kosteapohjaisen pääosin saniaisia kasvavan korpialueen lajistosta eroa. Saniaisista metsäalvejuuri, hiirenporras ovat yleisiä, mättäitä muodostavia kasveja. Niiden lomasta löytyy suo-orvokki, punakoiso, lehtopalsami, rantayrtti ja kuivemmilla kohteilla käenkaali peltokorte, peltopähkämö, ahomansikka, pikkutalvikki ja paikoin pieniä mesiangervoryhmiä.

Lintulajien ja -parien määrä ei nouse kovin korkeaksi, mutta lehtojen linnut ovat valtalajeja, heti peipon jälkeen. Peippo on täälläkin runsain lintulaji, ja seuraavaksi tulevat rastaat räkättirastas, punakylki ja laulurastas, mustarastaan huilu soi jo ennen lehtien puhkeamista. Lehtokerttuja pesii puolenkymmentä paria, mustapää- ja hernekerttuja yhdestä kolmeen pariin aina vuodesta riippuen, sirittäjän säe kaikuu puuston oksistossa koko toukokuun.

Harmaasiepon sirahdukset ovat tyypillisiä, sillä tervaleppäkorven väljän puuston lomassa on hyvä pyydystellä hyönteisiä ja leppäpökkelöiden koloissa ja kaatuneiden puiden juurakoissa on sopivasti pesimiseen soveltuvia koloja sekä syvennyksiä. Kololinnuista sini-, tali- ja hömötiainen ovat pesimäaikaan varsin näkyviä etsiessään poikasilleen ravintoa oksistosta. Kirjosieppo ja puukiipijä kuuluvat myös alueen pesimälajistoon, samoin käpy- ja pikkutikka, harmaapäätikasta on pesimäaikaisia havaintoja, joten se saattaa myös alueella joinain vuosina kasvattaa jälkikasvunsa maailmalle.

Vesilinnuista haapana, tavi ja sinisorsa on tavattu alueella pesivänä, täältä naaraat kuljettavat poikueen heti kuoriutumisen jälkeen järviruokokasvuston suojiin. Vesialueen kasvuston suojassa pesivät silkkiuikut ja ruovikossa ruokokerttuset. Pesimäaikaisia havaintoja on myös kaulushaikarasta ja ruskosuohaukasta, vaikka varmistettua pesintää ei ole havaintoihin saatu. Joka tapauksessa Rapolanlahdella vuosittain pesivä kaulushaikarapari käy Saunalahdella säännöllisesti ravinnonhaussa.

Näinkin pienialaisella kohteella viihtyy usein hirvi, valkohäntä- ja metsäkauris, varsinkin kauriiden polku kulkee metsän laiteella saraikon puolella tervaleppäkorpea. Supikoira ja kettu ovat myös vakiovieraita, vaikka niiden pesäluolat ovatkin muualla. Rusakko viihtyy myös alueella varsinkin talvisin, mutta myös kesäaikaan otus usein lähtee päivämakuultaan kulkijan edestä, etenkin Verkkosaaren puoleisella kuivemman maan alueella. Pienemmästä karvakansasta asuinsijaansa täällä pitävät myös jyrsijät, orava, myyrät ja hiiret. Viimemainituista varsinkin vaivaishiiri on runsas, monta kertaa on vastaan tullut sen pyöreä pallomainen pesä kasvillisuuden kätköissä.

Hyönteisistä ei kovin paljon havaintoja ole tietooni tullut, mutta laitettakoon tässä pieni tekstinpätkä Tero Piiraisen retkikertomuksesta Tampereen hyönteistutkijain seuran retkeläisten käydessä Rapolan Saunalahden komeassa tervaleppäkorvessa 20.5.2005: "Lepän lehdet eivät vielä olleet täydessä mitassaan, joten auringon helo valaisi maastoa lehvästön läpi. Tuomet ja rentukat houkuttelivat kukinnoillaan pölyttäjähyönteisiä, mm. pistiäisiä ja kärpäsiä.

Kevään kukkakärpäslajistosta olivat jo liikkeellä mm. Eurimyia lineata ja Anasimyia transfuga. Paikan mainittavin kukkakärpäshavainto oli kuitenkin Sphaerophoria laurae, josta tunnettiin aikaisemmin ainoastaan kaksi havaintoa Suomesta. Muista kaksisiipishavainnoista mainittavin oli Odontomyia argentata -asekärpänen (Stratiomyidae), josta samoin tunnettiin vain kaksi aikaisempaa havaintoa. Harvoista liikkeellä olleista perhoslajeista lepikossa lensi melko runsaana palsamikenttämittari Xanthohoe biriviata."