Myllyniitynoja on pienvesien aatelia

Olen useasti aiemminkin kirjoittanut tästä luontokohteesta, mutta palataan paikalle vielä kerran.

Pyörönmaan Iso Leppäjärvestä lähtee järven kaakkoispuolelta laskuoja josta järven ylijäämävesi virtaa hieman yli kilometrin päässä olevaan Painonjärveen. Laskuoja on alkupäästään perattu, leveydeltään lähes viisimetrinen vesiväylä. Kuudensadan metrin matkalla laskuojan virtaus on rauhallista, kunnes ojan yli kulkevan hiihtolatusillan jälkeen sen virtaus vauhdittuu alavan rinnemaan johdosta.

Tämän jälkeen laskuojaa ei myöskään ole perattu vaan se virtaa luontaisena, kivikkoisena koskialueena vajaan kilometrin verran ennen kuin tulee peltoalueelle, josta jatkaa Painonjärven länsipäähän. Myllyniitynoja, on tämän laskuojan nimi ja se juontaa tai liittyy ilmeisesti jollain tapaa myllyyn, jonka uskotaan olleen puroalueen komeimmalla koskiosuudella.Tuo uskomus myllystä liittyy epämääräiseen tietoon koskikivikossa olevaan myllynkiveen, jota en itse etsinnästäni huolimatta ole alueelta koskaan löytänyt. Toisaalta ei koskialueella ole myöskään edes viitteitä minkäänlaisista rakenteista tai pengerryksistä, joita näiden pienvesien myllyihin yleensä liittyy.

Kaikesta huolimatta tämä Myllyniitynojan koskiosuus on varsin näyttävä kokonaisuus varsinkin keväällä kun lumien sulamisvedet täyttävät ojan ääriään myöten. Kosken kohina kuuluu tuolloin pitkän matkan päähän. Kesällä ja vähäsateisina syksyinä veden virtaus on huomattavasti hiljaisempaa ja talviaikaan koski juuri veden vähyyden vuoksi useimmiten jäätyy umpeen.

Huhtikuusta toukokuulle veden määrä on useina keväinä juuri sellainen että Myllyniitynoja lienee yksi Valkeakosken upeimpia kohteita juuri tämän koskialueensa puolesta. Keväällä ruskeana humuksesta vesi on etenkin yläsuvannossa kauniin ruskean punaista kevään parhaana tulva-aikana. Syksyllä sama kohde ensilumen tultua maahan luo vaikuttavan mustavalkoisen näkymän tumman veden ja rantojen valkoisen lumen vaikutuksesta. Eri kohteet antavat valokuvaajalle runsaasti erikoisia kuvakulmia ja mahdollisuuksia kokeilla eri valotuksilla veden virtauksen muutoksia kuvissaan.

Luonnossa kulkijalle kohteella on myös monia kiinnostavia elementtejä. Vuoden jokaisena kuukautena kohde on aina erilainen, täällä voi kiinnostunut seurata vuodenaikojen vaihtelua, olla mukana puromaiseman muutoksissa. Talven hiljaisuus, kun lumihiutaleet leijuvat puiden lomasta hangelle. Kevään hitaasti alkava ja kesää kohti kiihtyvä veden virtaus, ympäristön vähittäisesti lisääntyvä saapuvien muuttolintujen konsertti kun ne alkavat vallata pesimäreviirejään. Kasvien lisääntyvä paljous puron partaalla ja ympäristössä, kun harmaanruskea maisema peittyy lehvästön vihreään hämärään.

Kesän helteisten päivien aikana puronvarressa on viileää, ainoana kiusana ovat vesielementistään kuoriutuvat hyttyset ja paarmat. Lintujen poikueet kiertävät tällöin jo lentokykyisinä puronvarren maastossa, vielä joidenkin lintuparien uusintapesinnät aiheuttavat hetkellisestä häiriöstä hermostuneiden emolintujen kiukkuisen varoittelun. Loppukesää kohti mentäessä purouomassa veden virtaus on vähäistä ja kasviston rehevässä vehreydessä näkyy jo lähestyvän syksyn merkit. Perhostoukat ovat kasvaneet kookkaiksi ja valmistautuvat koteloitumaan, rastaat kiertävät mustikkavarvikossa ruokailemassa maukkailla marjoilla.

Syksy ja syksyn sateet lisäävät vain hetkellisesti puron ja koskialueen virtaamaa. Puista monivärisinä putoavat lehdet kirjavoivat suvantoalueen veden pintaa, joinain syksyinä lehdet peittävä kuin kirkasvärinen tilkkumatto veden pinnan. Loppusyksyn muutamana päivänä hirvi käy juomassa, kahlaa puron yli ja kuin hidastetuin askelin se sarvikruunuaan kantaen poistuu metsän tummaan hämärään. Mennessään se häiritsee mustarastaan rauhaa johon tuo keltanokkainen lintu antaa kiukkuisena kireä-äänisen palautteen. Ilma on koleaa ja alkaa sataa lunta, suuria pehmeitä hiutaleita, ensilumi. Puronvarren lakastunut maisema muuttuu valkoiseksi, tummaan veteen peilautuvat lehdettömät puut ja lumihiutaleet sulavat heti veden pintaan päästyään. Talvi tulee kuin varkain, pakkanen jäädyttää viimeisetkin virtapaikat ja lumi peittää kaiken alleen. Myllyniitynoja lepää sydäntalven yli heräten taas keväällä kiihkeään, lyhyeen, uutta elämää sykkivään kevääseen.