Iso Leppäjärvi on pieni luontokeidas rajaseudulla

On toukokuun puoliväli vuosikymmeniä sitten. Olemme ystävieni kanssa tulleet ensimmäisen kerran linturetkellämme Isolle Leppäjärvelle Valkeakosken ja Kangasalan rajalla. Järven ympäristö on avointa peltoa, ainoastaan pohjoispuolella on metsää aivan rantaan saakka. Vesialue on laaja ja avoin, vain kapea saraikkoa kasvava rahkasammalreunus järven ympärillä. Paikoin järvi on niin matala että muutolla olevat kahlaajat liikkuvat rannan tuntumassa. Liroja, valko-, musta- ja metsävikloja ruokailemassa ja lepäämässä ennen kuin jatkavat matkaansa pohjoiseen.

Vesilinnut ja naurulokit olivat valmistautumassa pesimään. Sinisorsien naarailla munien haudonta oli parhaillaan meneillään ja koiraat olivat lyöttäytyneet jo pieniksi "poikamies-parviksi. Telkkäkoiraat liehittelivät vielä viimeisiä vapaita naaraita ja ottivat välillä yhteen niin että vesi pärskyi ja pisarat kimaltelivat auringossa. Haapanat, puna- ja tukkasotkat liikkuivat vielä pareittain taistelevien telkkäkoiraiden lomassa. Kauniit kesäpukuiset mustakurkku-uikut viettivät myös häitään ja soidinsivat pareittain.

Järven lintulajisto koostui lähes kahdestakymmenestä lajista vesilinnuista moniin ranta- ja läheisen peltoalueen varpuslintuihin. Viimemainituista runsaimpana rantasaraikon laiteella pyrähteli keltavästäräkkejä, muutamia pajusirkkuja, pensastaskuja sekä tavallisia västäräkkejä. Haarapääskyjä saalistelemassa järven yllä hyönteisiä ja yksinäinen nuolihaukka tarkistamassa joko sudenkorennot olisivat lennossa.

Myöhemmin vuosien mittaan järvellä käynti muodostui lähes perinteeksi havainnoimaan järven tapahtumia. Lintujen muuttoa ja pesinnän edistymistä oli järvellä helppo seurata aina parinmuodostuksesta poikasten aikuistumiseen. Täällä aloitin myös jatkuvamman lintujen ja parimäärien laskennan, jota sittemmin on jatkettu järvellä lähestulkoon vuosittain.

Iso Leppäjärvi on sittemmin vuosikymmenten kuluessa muuttunut huomattavasti. Puolet järven alkuperäisestä vesialueesta on kasvanut umpeen leveäosmankäämi valloittaa järveä. Rannan rahkasammalreunus on laajentunut, saraikko on saanut väistyä monin paikoin leveäosmankäämi- ja järviruokokasvuston tieltä. Rannan ja pellon välinen pensaikkoalue kasvaa koivua ja etelän puoleinen peltoalueen on myös koivu vallannut.

Linnusto on myös muuttunut, vuosituhannen vaihteessa järvellä pesi ensimmäistä kertaa laulujoutsen ja kurki. Mustakurkku-uikku on aiemman puolenkymmenen parin lakannut pesimästä, viimeinen pesintään viittaava havainto lajista tehtiin keväällä 2007. Aiempinakin vuosina lajin pesinnässä oli vuosia jolloin tuo kaunis pieni uikku ei järvellä pesinyt. Sotkien, niin tukka- kuin punasotkan pesintä on myös varsin sattumanvaraista, lapasorsapari viihtyi järvellä viimeksi keväällä 2008, heinätavi on muutamana viime vuotena paikalla tavattu. Nokikana oli välillä pois, mutta nyttemmin järvellä pesii muutamia pareja vuosittain.

Rantojen metsittymisen vuoksi ne harvat pensastaskut joita vielä peltoalueelta löytyy, eivät järvellä enää käy hyönteisiä saalistamassa. Keltavästäräkki on kokonaan hävinnyt, kuten kaikkialta Etelä-Suomesta. Aikaisempina vuosina parhaimmillaan puolensadan parin naurulokkikoloniaa ei järvellä ole ollut enää vuosiin, ja pikkulokitkin ovat samalla poissa.

Pajusirkkuja on tullut puuston ja pensoittumisen sekä muun kasvuston lisääntymisen johdosta muutama pari lisää vuosittain. Taivaanvuohen soidinääni ja kitkatus on tavallinen kevään aikana ja metsäviklopari käy järvellä ruokailemassa. Sääksi saalistaa usein ruutanoita, nuoli- ja ruskosuohaukka käyvät myös järvellä saalistamassa.

Nisäkkäistä järvellä käy toisinaan kettu saraikossa saalistamassa vesimyyriä, mäyrä, minkki ja supikoira on myös ranta-alueella tavattu. Hirvi on usein aikaisten kesäaamujen ruokavieras kun se kahlaa osmankäämikössä vesikasvien juurakoita syömässä. Muutaman kerran olen järven rantaan tullessa hirven paikalla olosta, ajanut sen uimasilleen järven poikki otuksen paetessa ruokailun häiritsijää.