Kalatonlahden näyttävä lehto

Mahlianmaan eteläosassa on Rauhaniemi niminen Kärjenniemen selälle, lähelle Säkkisaarta ulottuva niemi. Vielä 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa niemessä oli muutamia asuintaloja, sekä neljä pientä peltoaluetta. Ainoa maakulkuyhteys oli Lotilansalmelta lähtevä mutkitteleva kylätie. 1960-luvun alussa niemen rauha sitten järkkyi, kun alueelle rakennettiin uusi valtaväylä, joka lähestulkoon halkaisi tämän niemen maa-alueen. Aiemmin Hämeenlinnasta Pälkäneen kautta Tampereelle johtavan tien kulkua muutettiin, jolloin uusi tie rakennettiin Valkeakosken kautta. Sääksmäelle rakennettiin pengertie ja riippusilta, jolla tie ylitti Vanajaveden Rauttunselän Viidennumeron kallioiseen niemeen.

Myös Rauhaniemeen tie tuli sillan kautta, Säkkisaaren puolelta Pikkuvuolteen ylitse. Kymmenisen vuotta myöhemmin purettiin viimeinen uuden tien varressa olut asuintalo ja alue jäi tällöin luonnontilaan. Nyttemmin on tien ja niemen itäpuolella olevan Kalatonlahden rannan väliin muodostunut varsin näyttävä lehtoalue. Pellot ovat kasvaneet umpeen osin istutettuna koivua ja osaksi luontaisesti sekä kuuselle, että komealle haapakasvustolle. Alue on noin kilometrin pituinen, leveimmillään vai kaksisataa metriä.

Kasvisto on varsin monipuolinen, juuri tuon aiemman vanhan asutuksen vuoksi. Joitain kulttuurin mukanaan tuomia ja nyt myöhemmin maastoon levinneitä kasvilajeja on useita. Näyttävimpänä on komea ukonkello, jota täällä kasvaa laajalla alueella valkoisena muotona. Ruotsinraunioyrtti ei vielä ole kovin laajalle levinnyt, mutta viimeisen asuinrakennuksen vanhan piha-alueen tuntumassa se vielä kuitenkin sinnittelee.

Pihapiirien, jotka nekin ovat lähes luonnontilassa, ulkopuolella on rehevien lehtojen tunnusomaisia kasveja. Keväällä aikaisin kukkivat näsiät, imikät, sinivuokot ja kevätlinnunherneet. Tuomen kukat valtaavat tuoksullaan alueen jo hiukan ennen kun puuhun tulee täysi lehti. Hieman myöhemmin kukkivat lehto- ja metsäorvokit, sekä komea pensasmainen koiranheisi valkein kukkatertuin. Juhannuksen aikaan avoimilla aukioilla kukkii metsäkurjenpolvi ja vanhan pihapolun varressa juhannusruusu.

Perhoset ovat hyönteisistä näkyvimpiä, keväällä tyttöperhonen ja sitruunaperhonen ehättävät ensiksi lentoon. Herukkaperhonen ja nokkosperhonen ovat yleisiä, kuten kaikkialla, mutta on alueella tavattu näyttävä haapaperhonen muutaman kerran. Sudenkorennot ovat myös näkyviä varsinkin kesän kuumina poutapäivinä. Varsinkin ruskohukankorennot ovat runsaslukuisia, juuri alkukesästä kun ne kuoriutuvat toukkanahastaan. Niitä saattaa olla kymmenittäin odottamassa siipien kuivumista rantaruovikossa ennen lentoonlähtöään. Loppukesällä ja vielä pitkälle syyskuuhun lentää varjoisilla lehtoaukioilla kaunis vihreänhohtoinen kirjoukonkorento, hukkuen välillä kasvillisuuden varjoihin.

Suurempien siivekkäiden, lintujen määrä on alueella huomattavan suuri, muutamien laskentojen perusteella tällä pienellä lehtokaistaleella pesii vuosittain lähes neljäkymmentä lintulajia. Peippo on täällä runsaslukuisin, kuten muuallakin erilaisilla maastotyypeillä. Parimäärä on vuosittain ollut parinkymmenen parin paikkeilla. Pajulintu, punakylki- ja räkättirastas ja punarinta ovat parimääriltään seuraavina. Muutamina vuosina mustapääkerttu on kivunnut parimäärissään punarinnan tasolle, lähes kymmeneen pariin. Kesällä 2001 lehdossa pesi kaksi kultarintaparia, toisen parin naaras rakensi jo pesää niinkin aikaisin kun 15. toukokuuta, vaikka tuohon aikaan ensimmäisten muuttavien kultarintojen pitäisi normaalisti vasta saapua seutukunnalle.

Peukaloinen, satakieli ja luhtakerttunen eivät alueella välttämättä pesi joka vuosi, mutta sitä vastoin kirjo- ja harmaasieppo ovat jokakesäisiä pesimälintuja. Kirjosieppo käyttää pesinnässään hyödykseen vanhoja pikkutikan koloja sekä paikalle tuotuja pesäpönttöjä. Harmaasieppo sitä vastoin pesii sopiviin suurempiin puunonkaloihin ja pökkelöiden halkeamiin. Tikoista käpytikka on vakituinen pesimälintu, pikkutikka ja palokärki sen sijaan eivät pesi lehdossa kuin satunnaisesti. Talviaikaan on useana vuonna alueella tavattu kiertelevänä valkoselkätikka, ja eräänä keväänä vielä toukokuussa naaras valkoselkätikka sekoitti käpytikkaparin avioelämää muutaman päivän ajan.

Lehdon nisäkäshavainnoista voisi mainita useat myyrä- ja hiirilajit, päästäiset, lajeja luettelematta. Suuremmista lajeista alueella on tavattu minkki, kettu, mäyrä, ilves, metsäkauris, valkohäntäkauris ja hirvi. Ilves tavattiin jopa eräänä vuonna kahden pennun kanssa lehtoa kiertämässä. Vuoden 2010 kevättalvella piirteli saukko lumijälkiä lehdon rantametsään matkatessaan etsimään sulaa vettä ja sopivaa saalistusaluetta.