Makkaranselän umpeen kasvanut järvenlahti

Hirvi juoksee pakoon pehmein hidastetuin askelin ja katoaa rymistellen järviruokojen joukkoon. Ruo'ot ovat reilusti miestä korkeampia eikä hirvestä tämän jälkeen kuulu kuin etääntyvä loiske ja lakoontuvan kasvuston kahina. Miten se tuon tekee? Kun ihminen yrittää samaa alkaa jo ennen ruovikkoa saapas vajota niin, että on käännyttävä takaisin. Tässä tarvittaisiin lumikenkiä tai sukset.

Ollaan yhdellä Valkeakosken alueen nimekkäällä, mutta harvemmin retkeillyllä luontokohteella. Maastossa aktiivisesti liikkuvat luontoharrastajatkaan eivät täällä liiemmin retkeile. Perhosharrastajien retkeily jää yleensä kohteen pohjoispuolitse kulkevan rautatien ja vanhan maantien varteen. Lintuharrastajat kuuntelevat kevät- ja kesäöisin kaukaa Karonkiukaan tuntumassa olevalta ruovikkolahdelta kaulushaikaran puhaltelua.

Metsäkansan Malmijärvi, sijaitsee peltolakeuden lounaislaidassa, Valkeakoski - Toijala vanhan maantien ja rautatien kaakkoispuolella aivan radan tuntumassa. Tämän nyt jo umpeenkasvaneen järven pohjois- ja länsipuolella on tuo laaja Mamsellinkorven kohosuo joka on suurimmaksi osaksi ojitettu.

Vielä 1960-luvun alussa nyt järviruokoa kasvavalla alueella lainehti pienehkö avovesialue, joka syyskesää kohti peittyi vesikasvien läpäisemättömään mattoon. Kevään ja alkukesän aikaan vesialueelta tapasi lapasorsia, heinätaveja, sekä näitä yleisempiä haapanoita, taveja, sinisorsia ja nokikanoja. Nyt tuo vesialue on kasvanut umpeen, ensin hyllyväksi rahkasammaleen peittämäksi matoksi ja ajan myötä järviruoko on saanut siitä kasvupohjan.

Rantametsä on suurelta osin koivun valtaamaa, siellä täällä raita on vallannut vanhaa suon turvepohjaa. Suurimmat raidat ovat jo vanhuuttaan pystyyn kelottuneet, lahoamassa ja paikoin maahan romahtaneet. Kohteen koillispuolella, peltojen tuntumassa on raivattu puustoa ja alue on avaraa, suurten koivujen ja nopeasti nousevan kuusitaimikon valtaamaa turvemaata.

Lounaispuolella Malmijärven halki "Karonkiukaanlahteen" laskevan ojan luoteispuolella on jo varttunutta mäntymetsää ja ojan kaakkoispuolella osin kuusivaltaista sekametsää. Ojan yli pienen matkaa Karonkiukaanlahdelle päin mentäessä on silta ylikulkua varten. Karonkiukaanlahti liittyy lähes saumattomasti laajoine saraikkoineen ja järviruokokasvustoineen Malmijärven alueen kokonaisuuteen.

Kasvillisuudessa on varsin tavanomaisia soistuneen alueen kasveja, mitään varsinaisia yllätyksiä ei kasvistosta ole löydetty, mutta ei niitä varsinaisesti ole edes etsitty. Tälläkin osa-alueella kohteella on vielä runsaasti selvitettävää. Linnusto Malmijärvellä on monipuolista, vaikka sekin vain lyhytaikaisten retkikäyntien havaintojen varassa olevaa tietoa. Varsin kiintoisaa olisi laajan järviruokokasvuston alkukesän yölaulajien selvittäminen. Samoin kohteen muukin alkukesän linnusto on jokseenkin heikosti tutkittua.

Keväällä huomiota kiinnittävät punakylki- laulu ja pellonpuolen räkättirastaat. Peippo on ilmeisesti täällä kuten muuallakin selkeä valtalaji. Pajulinnun haikea sävel kiirii kohteen avoimien aukioiden laitamilla ja valoisimmissa kohteissa. Pystyyn kuolleiden koivujen kolopuissa ja vanhoissa ylivuotisissa tikankoloissa pesivät sini- ja talitiainen. Hömötiainen kovertaa pesäkolonsa itse ja koivun haaraan rakentaa vuosi toisensa jälkeen ainakin yksi pyrstötiaispari pesänsä. Peukaloinen rätisee varoitustaan kulkijan häiritsemänä, ja punarinnan korkea epämääräisestä suunnasta kuuluva varoitus, laittaa havainnoijan tarkkaavaisuuden koetukselle.

Pikkutikka kiertää lahosta koivupökkelöstä toiseen, sillä on kiire hakea ruokaa pesäkolossa mekastavalle jälkikasvulleen. Koivikon keskellä lähtee aivan jaloista mustarastas maassa olevasta pesästään, samoin käy lehtokurpan kohdalla. Mustarastaalla on viisi munaa kun taas lehtokurppa tyytyy täysin vakioituun neljän munan sarjaan. Satakieli laulaa keskellä päivää laiskasti katkonaista säettään, mutta myöhemmin sen laulua ei enää yölaulajaretkellä kohteelta kuulu. Käki sentään ilmoittaa löytäneensä alueen, lieneekö sitten sekään varsinaisesti pysyvä asukas. On kohteelta havaintoja kanalinnuistakin, pyy, teeri ja metso, näistä kolmesta lajista on havainnot alueelta.

(Geologian tutkimuskeskus tutki vuosina 1974 ja 1985 Valkeakosken kaupungin alueelta 17 suota joihin kuului myös Konhon, Metsäkansan Mamsellinkorpi. Suon itäosassa on luhtainen, umpeenkasvava ja laskettu Malmijärvi, jossa on liejua. Vesipähkinän (Trapa natans) piikikkäitä hedelmiä on tavattu liejukerroksesta n. 3 m:n syvyydestä (Auer: Vanajaveden historia postglasiaaliaikana. Valtioneuvoston kirjapaino. Helsinki 1924)