Annilan koivikko havisee historiaa

"Kohde edustaa Pirkanmaan oloissa harvinaista puolikulttuuribiotooppia: puhdasmuotoista kaskisukkessiota. Alue kaskettiin 1929 ja seuraavana vuonna niitettiin ruis. Kun pariin otteeseen tehty yritys perustaa kaskeen männikkö epäonnistui, nykyinen puusto sai luontaisesti alkunsa. Nyt mäellä kasvaa kaunis, suorarunkoinen ja tasaikäinen rauduskoivikko - maisema on kuin Itä-Suomen kaskialueilta

Kivinen kenttäkerros on ruoho- ja heinävaltainen, mutta ei erityisen rehevä. pensaita ei juuri ole. Koivikossa on tehty vähäisiä hakkuita. Kuhankeittäjä palaa tälle mielibiotoopilleen lähes vuosittain."

(Tampereen seutukaavaliiton julkaisu D 85/1987; luontokohteet, selvitys Kylmäkoski, Toijala, Valkeakoski, Viiala)

Kyse on siis Valkeakosken Annilan Kuusistonkärjen kaskikoivikosta. Useaan kertaan paikalla viime vuosina käyneenä kohteen tila muuttuu niin, että jonkun vuoden kuluttua aluetta ei miellä kaskikoivikoksi muuta kuin hyvällä tahdolla ja siksi koska se on aikoinaan seutukunnan viimeinen kaskialue ollut. Maisemallisesti alue on kyllä varsin merkittävä, mutta alueen ulkopuolelta nähtynä se on todella nimensä veroinen, Kuusistonkärki.

Näin kohteesta mainitaan vielä Valkeakosken Ympäristönsuojelun kokonaissuunnitemassa 1992: "Kuusistonkärki on Pirkanmaalla harvinaista kaskikoivikkoa. Loivarinteinen mäki (n 12 ha) kaskettiin v. 1929. Kohteella on huomattava maisemallinen merkitys. Arvoluokka III."

Vielä tuolloinkin kohteen yksi arvo ylitse muiden on tuo kaskikoivikko, mutta sentään Valkeakosken Kansallinen kaupunkipuisto perustamisselvitys 2009-2010 mainitsee alueesta: "Rantojen osayleiskaavassa (1993) Kuusistonkärki on merkitty maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi, jolla ympäristö säilytetään, ja Niemenkärki luonnonsuojelualueeksi. Alue on valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä (RKY 1993)."

Vaikea uskoa, että kohteella noiden aiempien yhteenvetojen kirjoittamisen aikaa, ei olisi käyty. Siksikin tuntuu oudolta, että kohde joka yhä enenevässä määrin kuusettunut, mielletään vielä kauniiksi kaskikoivikoksi. Vielä siellä koivuja on yllin kyllin ja alue sinänsä on kaunis, lähes luonnontilainen ja vaalimisen arvoinen. Joka tapauksessa kuusettuminen on hyvässä vauhdissa, ja tämä on tietysti metsän normaalissa kehityksessä aivan luonnollista. Tuleekin mieleen onko edes mitään mieltä koettaa pitää alue koivuvaltaisena, kun siihen ei tähänkään saakka ole ollut kovin suurta harrastusta. Rauhoittamisen arvoinen tuo kohde joka tapauksessa on.

Kuhankeittäjä linnustosta nykyisin puuttuu, sillä niin se puuttuu kaikkialta muualtakin, rantalehdoista joissa se vielä muutama vuosikymmen sitten kesäaamuisin vihelteli. 16.6.1986 tehdessäni siellä kasvikartoitusta, alueella lauloi aamuvarhaisella kaunis keltamusta kuhankeittäjäkoiras alueen pohjoisrinteen koivikossa. Muutoin linnusto on varsin tavanomaista peippoineen ja pajulintuineen. Laulu-, punakylki-, räkätti- ja mustarastas pitävät kevätaamuisin yhteiskonserttia. Tosin laulurastas usein pitkälle yöhön ja mustarastas aloittaa jo kun lumi on vielä osaksi maassa. Sirittäjä laulaa muutaman parin voimalla säettään ja hernekerttu säksättää aukion laiteen näreikössä. Kun alueella kiertelee käy joskus niin, että lehtokurppa lähtee aivan edestä, neljän ruskeankirjavan munansa päältä.

Kohde on lähinnä tavallista kuivahkoa kangasmaata, rinnemaalla sammalien peittämää louhikkoa ja vaihettuu koillispuolella rantalehtoon. Kasvistossa ei mitään erikoisuuksia ole, heinät ja varvut ovat vallanneet varsinkin Kuusistonkärjen korkeimman lakitasanteen. Tuon aiemmin mainitun kasvikartoituksen jälkeen en alueelta kasvihavaintoja ole tehnyt, silloinenkin kartoitus oli varsin yleispiirteinen. Luettelosta laskin 114 kasvilajia, joten tarkemmalla tutkimisella lisäkasveja alueelta kyllä löytyy.

Nisäkkäistä on vain talviaikaisia jälkihavaintoja, oravasta, rusakosta, ketusta, valkohäntäkauriista, hirvestä ja supikoirasta. Pohjoisrinteen erään suuren siirtolohkareen alla oli tuolloin vuonna 1986 mäyrän asuttu pesä.

Mikä tämän kohteen tulevaisuus tulee olemaan jää kyllä arvoitukseksi? Muutama vuosi sitten otin yhteyttä silloisen Pirkanmaan ympäristökeskuksen tarkastajaan. Sain tämän yhteydenoton perusteella, että alueesta oli maanomistajan kanssa neuvottelut käynnissä. Sitä en sitten tiedä miten neuvottelut ovat edistyneet.