Lehto elää Tunturivuoren kainalossa

"Tunne oli mahtava kun ensimmäisinä, jälkeen vuosisadan vaihteen kasvitutkijoiden, astuimme kotkansiipikasvuston peittämään varjoisaan rinnelehtoon. Siellä täällä kotkansiipituppaiden lomassa kasvoi hiirenporrasta, tesmayrttiä, rohtoimikkää ja lehtopähkämöä. Lehdossa köynnösteli humala tuomien ja leppien rungoilla sekä oksistossa. Pähkinäpensaan tiiviit runkoryhmät muodostivat paikoin suihkulähdemäisiä kasvustojaan. Kaiken kaikkiaan pähkinäpensaita oli kymmenkunta pensasta pienin välein, lehtoalueen ja rinnekuusikon rajalla.

Lehtopalsamin keltakukkaisia mehevän läpikuultavia varsistoja kasvoi jonkin verran kosteimmilla paikoilla, osaksi kivien ja sammalikon joukossa lirisevän puron varressa. Harmaaleppien, pihlajien ja tuomien lehtevät oksat, muodostivat tuulelta ja auringolta suojaavan katoksen. Lehtien varjon ja haihdutuksen ansiosta puiden alla oli viileää ja lehvästön läpi siivilöityvä valo loi ympärillemme vihreän hämärän."

Edellä oleva on eräästä tekstistä jonka kirjoitimme ystäväni kanssa, käytyämme ensimmäistä kertaa Tunturivuoren lehdossa. Se oli elämys, joka ei jäänyt viimeiseksi. Tuolloin lehtoalue jatkui rannan suuntaisesti useita kilometrejä ja ylärinteellä vanha kuusimetsä suojasi tummana, vankkana muurina lehdon rikasta elämää.

Tunturivuoren lehto; Valkeakosken Lahisissa kohoaa Vanajaveden länsipuolen maisemaan oleellisena osana Valkeakosken korkein alue Tunturivuori. Tämän korkean kaarevalakisen mäen koilliskainalossa, aivan Vanajanselän rannassa sijaitsee yksi Valkeakosken komeimmista lehtoalueista. Alue on kutistunut aiemmasta koostaa, sillä vielä vuosia sitten rantalehto ulottui kapeana juottina aina Kalvolan rajalle saakka, nyt ranta-osuus on pääosin hakattu. Nuo ranta-alueiden hakkuut olivat yhteydessä lähes koko Tunturivuoren alueella tapahtuneisiin laajoihin avohakkuisiin. Lehtoalueen ylärinteessä tosin tuo hakkuu jouduttiin tekemään tuhoisan lähes koko pohjois- ja koillisrinteen puuston kaataneen myrskyn vuoksi.

Tärkein ja näyttävin alue lehdosta rauhoitettiin vuonna 1996. Rauhoitettu lehto sekä ranta-alue, aiemmin aina Valkeakosken ja Kalvolan rajalle Pyhäjoenlahdelle saakka oli niin kasviston, hyönteisten, lintujen ja nisäkkäiden osalta rikas ja monilajinen. Kasvilajeja alueelta on löydetty reilusti kolmattasataa. Harvinainen jänönsalaatti on tuon rauhoitetun Tunturivuoren lehto-osan suurin harvinaisuus, siitä tunnetaan toistaiseksi vain kolme kasvupaikkaa Valkeakosken alueelta.

Vata, tesmayrtti, lehtopähkämö, kaiheorvokki, humala, pähkinäpensas, kynäjalava sekä useita muita vaateliaita kasvilajeja esiintyy lukuisasti rantalehdon alueella. Keväällä valko- ja keltavuokon kukkiessa, kotkansiipi lehdon tunnuskasvi alkaa komein lehtiruusukkein vallata alueen aluskasvillisuutta.

1800-luvun lopulla "kartanoromantiikan" loisteliaimpina aikoina, Tunturivuoren rinnemaita kierteli kasvistontutkijoita, jotka kolusivat nämä komeat kotkansiipeä ja pähkinäpensasta kasvavat lehtoalueet. Tavallinen kansanmies raapi hiuspehkoaan ja taivasteli maistereitten ja lisenssien intoa sekä moniaita rituaaleja, kun kasveja laiteltiin mukana kuljetettaviin kasviprässeihin.

"Samoja yrttejä, mistä äitevainaa teki hauteita, salvoja ja lääkkeitä, mitä moninaisempaan kipuun ja vaivaan. Mahtaa niillä herroilla olla erinomaisia vaivoja kun yrtit pitää oikein remmeillä kiristellä".

Jostain syystä nämä rinnelehdot jäivät vuosisadaksi unohduksiin, vasta 1900-luvun loppupuoliskolla siitä taas kiinnostuttiin. Vain joitain vanhoja tietoja pölyttyi museoiden arkistoissa. Hurinniemen (ent. Hudiniemi) sinivalvateista, vatakasvustoista ja Honkiniemen (Haukniemi) jänönsalaatista.

Rauhoitetun lehtoalueen rinteistä osa on varsinkin keväällä tihkupintaista upottavaa multamaata. Paikoin alueen sammaloituvat tuulenkaadot estävät kulkemista niin, että on tehtävä laaja kierros niiden ympäri. Muutamat suureksi kasvaneet pähkinäpensaat ovat näyttävinä kasvustoina rinneterassilla. Honkiniemen tuntumassa kasvaa kymmenkunta suurta kuusta kuin vartiomiehinä rannassa selkävedeltä puhaltavaa tuulta vastaan. Muutaman kuusen juurakossa hiekkaisella kummulla on mäyrän pesäkäytävän suulla käytävistä kaivettu hiekka peittänyt kasvillisuuden

Rantalehto kauttaaltaan rantaosuuden alueella, kasvillisuudesta rehevänä on monelta osin lähes läpipääsemätöntä viitaa. Täällä viihtyvät monenmoiset hyönteiset linnut ja nisäkkäät. Varsinaista linnuston laskentaa alueella ei tiettävästi ole suoritettu, joitain pieniä havaintojaksoja lukuun ottamatta. Lienee kuitenkin syytä mainita eräs vuoden 1991 loppukevään retki, joka tehtiin muussa kuin linnustonlaskentamielessä. Tuolta retkeltä on jäänyt mieleen laulavien sirittäjäkoiraiden runsaus, ranta-alueella runsaan kahden kilometrin matkalla 22 äänessä olevaa yksilöä.

Lyhykäinen luonnehdinta linnustosta lienee kuitenkin paikallaan. Keväällä juuri kotkansiiven ollessa näyttävimmillään toukokuun puolenvälin aikoihin, alueella kaikuu loppua kohden laskeva harmaapäätikan soidinhuuto. Tuolloin naaras on usein jo muninut leppään tai haapaan kaivettuun pesäkoloon.

Toiset tikkalajit jotka täällä pesivät myös lähes vuosittain ovat käpytikka ja pieni sympaattinen pikkutikka. Peukaloisen laulu joka kaikuu voimakkaana aluskasvillisuuden kätkössä ylittää helposti mustapääkertun ja sirittäjän laulun. Lehtokerttu, rautiainen, laulu-, punakylki- ja mustarastas, kirjo- sekä harmaasieppo näyttäytyvät myös lehdossa rauhallisesti liikkuvalle kulkijalle.