Esikoiskirja: Nukari puhuu rakkaudesta ja vapaudesta

Hän kaivaa entiseltä työnantajaltaan Nokian Renkailta saamastaan mustasta olkalaukusta William Shakespearen Sonetit. Punakantinen kirja näyttää tuhanteen kertaan luetulta.

Sen sivuilla on alleviivauksia, pieniä huomioita ja kukkasia. Valkeakoskelainen esikoisrunoilija, vuonna 1945 syntynyt Lauri Nukari on kirjoittanut spontaanisti ylös sen, mitä ajattelee yhdestä rakkaimmasta kirjastaan.

Jos Nukarista itsestään pitäisi tehdä alleviivauksia, pieniä huomioita ja kukkasia, se vaatisi vuoden tai kaksi. Hän on ehkä erikoisin persoona, jonka olen toimittajan työssäni tavannut, ja olen aivan varma, etten koskaan unohda häntä. Ja tämä kaikki hyvällä sanottuna.

Nukaria ei voi nimittäin kuvailla sivun jutulla, eikä edes aukeaman. Hänet pitää kokea.

Rakkaudesta

Luulin, ettei mikään enää yllättäisi, mutta kun Nokian Renkaiden entinen koneenhoitaja ja Säkkisaaren nykyinen asukas Nukari lataa sanoja rakkaudesta, vapaudesta, filosofiasta, uskonnosta, vanhenemisesta, nöyryydestä ja kauneudesta, lukijan sydän pakahtuu.

Nukarin runot ovat soljuvia, tiiviitä ja mietittyjä. Niistä huokuu, että mies on lukenut paitsi Shakespearensa, myös Raamattunsa, Platoninsa, Lutherinsa ja Dostojevskinsa. Silti ääni on Nukarin oma ääni.

– Runot ovat syntyneet viimeisten 20 vuoden aikana. Niissä on minulle tärkeitä teemoja. Esimerkiksi tasa-arvo ja kauneus ovat kovia juttuja.

Jo kolmevuotiaana äitinsä menettänyt, vaikean isäsuhteen elänyt mies kaipaa taidetta joka solullaan. Kirjallisuuden lisäksi tärkeitä ovat klassinen musiikki, kuvataide ja teatteri.

– Baletti on jäänyt vähemmälle, siihen olisi ollut Helsingin vuosina mahdollisuus. Nyt se kaduttaa.

Yhdeksänvuotias tyttärentytär on uusi väylä kokea kulttuuria lapsen silmin. Nukari on viime aikoina käynyt Lauran kanssa niin elokuvissa kuin sirkuksessa.

– Laura oli kuullut 22-vuotiaalta Tuomakselta, mitä hän oli aikanaan tehnyt vaarin kanssa. Olin aika ylpeä, kun Laura sanoi tuntien play mobile -leikkien jälkeen, että ”kyllä sä oot, pappa, hyvä tuossa mielikuvituksessa”.

Dostojevskista

Vielä tällä hetkellä Nukari ei tiedä yhtään, miten hänen ensimmäinen runokirjansa on otettu vastaan. Hän aikoo lähiviikkoina tavata kustantajansa Leevi Lehdon ntamo-kustantamosta.

Jossakin vaiheessa ennen kirjan julkaisua hän sai palautetta runoistaan runoilija Risto Ahdilta. Se palaute lämmitti, sillä Ahti piti kovasti runosta Kuolematon. Se on tämänkin jutun yhteydessä.

Nukarin seuraava kirjallinen haave on tehdä aforismikirja. Hänen tapansa tiivistää asioita onkin aforisminteolle otollinen.

– Minulle neljä rakkainta sanaa ovat kyllä, ei, kiitos ja anteeksi.

Hän puhuu mielellään venäläisestä kirjailija Fjodor Dostojevskista ja tämän tuotannosta. Dostojevski tuli läheiseksi jo nuorena poikana, sillä myös tällä venäläiskirjailijalla oli vaikea isäsuhde.

– Älyllä ja hengellisyydellä ei voi ratkoa kaikkia asioita. Joskus tarvitaan myös konkreettista kokemusta. Otetaan vaikka synnytys. Vaikka kuinka keräisit siitä tietoa, et voi tietää miltä se tuntuu. Tai sota, senkin tietäminen vaatii kokemuksen.

Rohkeudesta

Mitenkään pyytämättä tässä vaiheessa juttuhetkeä Nukari siirtyy ihailemiinsa naisiin. Hänen silmiinsä syttyy vieläkin kiivaampi palo, kun hän puhuu ihailemastaan taidemaalarista Helene Schjerbeckistä tai filosofi Simone Weilista.

– Rehellisiä, lahjomattomia naisia, hän sanoo hiljaa.

Yhtä nopeasti Nukari siirtyy tämän päivän lahjakkaisiin naisiin. Kirjailija Rosa Liksom saa häneltä pitkän kiittävän puheen.

– Voimme odottaa häneltä vielä paljon. Hän on merkittävä kirjailija rehellisyydessään, rohkeudessaan ja ehdottomuudessaan.

Parikin tuntia tämän esikoisrunoilijan kanssa on aivomyrsky. Kun hän sanoo, että elämä antaa paljon heille, jotka ovat valmiita ottamaan riskejä, kuka tahansa on valmis barrikadeille.

– Niin sanotut kunnon kansalaiset sanovat olevansa normaaleja ja järkeviä, mutta todellisuudessa he ovat orjan asemassa olevia pelkureita, mies lataa lempeästi ja alkaa puhua vapaan tahdon tärkeydestä.

Mitä tähän voi enää sanoa ja kirjoittaa? Lukekaa tämä esikoisrunokirja ja sanokaa te.

Lauri Nukari, Laiturimiehen lauluja. Kustantamo ntamo, vuonna 2011. 100 sivua.