Villiä menoa linja-autoasemalla - neulontavimmaa!

Valkeakoskelainen Maria Salminen ei ole saanut yhtä kirjaa mielestään. Sen nimi on Pieni lankakauppa.

– En ole vielä lukenut kirjaa loppuun, mutta siinä päähenkilö tulee raskaaksi ja hänen miehensä jättää hänet. Nainen aikoo muuttaa vanhempiensa luokse, mutta perustaakin Manhattanille lankakaupan. Kaupassa alkaa kokoontua täysin spontaanisti neulontakerho.

Kirjan täytyi olla Salmiselle jokin etiäinen. Hän huomasi kirjoittavansa Valkeakosken Sanomien Facebook-profiiliin kysyvän viestin, että mahtaako Valkeakoskella olla muita, jotka haluaisivat tehdä kädentöitä kimpassa.

– Ajattelin, että siihen vastaa ehkä yksi tai kaksi kiinnostunutta. Yllätys oli mahtava, kun kiinnostuneita oli niin paljon, että kysymykseni perässä oli tosi nopeasti 61 kommenttia.

Marian sininen ajatus kasvoi vuorokaudessa ryhmäksi, jossa on nyt jo yli 40 jäsentä. Lisää tulee koko ajan.

– Olemme sopineet jo ensimmäisen tapaamisen ja paikan. Aloitamme nyt 9. tammikuuta kello 18 Valkeakosken linja-autoasemalla Kangaspuutarhan tiloissa.

Maanantaikokoontumiset ovat joka maanantai samaan aikaan. Lisäksi jokaisen kuukauden viimeisenä lauantaina kokoonnutaan yhteen kello 13.

Ryhmän nimi on NeulontaVimmaiset ja sillä on oma profiili Facebookissa. Jäseneksi liittyminen ei kuitenkaan edellytä Facebookissa oloa. Kuka tahansa voi kaartaa maanantaisin Kangaspuutarhalle, samoin lauantain kokoontumiseen.

Ryhmä on villin spontaani. Maksuja ei ole, mitä nyt kahvimaksua varmaan kerätään yhteisestä kahvinkeitosta.

Hyvääkin tehtäisiin

Mitä neulontavimmaiset sitten tekevät tapaamisissaan? Salmisen mukaan sinne voi tulla vaikka vain hengailemaan ja juomaan kahvia.

– Voi myös ottaa mukaan oman työn tai vaikkapa vain jouten olevat langat, joita haluaa kierrättää. Ryhmässä autetaan, saadaan toisilta vinkkejä ja ideoita ja jutellaan kädentöistä.

Jo nyt Facebookin seinällä käy kova kuhina. Ryhmäläiset ovat lisänneet sinne kuvia neuleistaan, mutta myös muista kädentöistä keramiikkaa ja hopeakoruja myöten.

NeulontaVimmaisten ryhmässä halutaan myös tehdä hyvää. Ehdotuksia otetaan vastaan.

– Voisimme nimittäin yhdessä neuloa villasukkia vaikka vanhainkotiin tai jonnekin muualle, missä tarvitaan.

Ryhmään tullakseen ei todellakaan tarvitse olla huippuneuloja tai-virkkaaja. Voi olla vaikka vasta-alkaja, joka haluaa opetella isoäidinneliön teon.

Houkuttava koukuttaja

Maria Salminen itse kiinnostui neulomisesta 25-vuotiaana, kun odotti kuopustaan Luukasta.

– Äiti opetti minua alkuun, tein hänen ohjauksessaan mallitilkun. Sitten meninkin kotiin neulomaan vauvan haalaria, Maria Salminen nauraa nyt kunnianhimolleen.

Jossakin vaiheessa haalari jäi kesken, eikä koskaan valmistunut. Sen sijaan vuosien mittaan on syntynyt sukkia, huiveja, laukkuja ja pussukoita. Virkkaamalla hän on tehnyt maskottihahmoja ja tiskirättejä.

– Sukat osaan tehdä ilman ohjetta ja huovutetun laukun tein myös omasta päästä. Mutta yleensä katson ohjetta.

Yhtä paljon kuin neulomisesta Maria Salminen kertoo pitävänsä virkkaamisesta. Myös vapaa virkkaus houkuttaa ja koukuttaa.

– Olen tehnyt tunikan vapaalla virkkaustyylillä. Tosin sen helma on edelleen huolittelematta, siinä on varmaan mennyt vuoden.

Maria Salminen toivoo, että spontaanisti syntynyt ryhmä kantaa pitkälle ja voi hyvin vielä pitkään.

– Kaikki vaan mukaan. Neulominen ja muut kädentyöt ovat terapiaakin!

Maria Salmiselle voi lähettää neulontaryhmää koskevia kysymyksiä osoitteeseen ceridwensmoon@gmail.com.