VS-kissa tykkää nopeasta kutojasta
- Ystävä. Valkeakosken Sanomien maskotti VS-kissa tapasi ystävänsä Minna Herityn maanantaina. Juteltavaa riitti vaikka kuinka paljon.
Ystävä on sellainen, joka kuulee, kun kutsut. Valkeakosken Sanomien maskotti VS-kissa voivotteli omalla Facebook-sivullaan, että olisipa kiva saada 500 ystävän joukko täyteen ennen joulupukin tuloa.
Valkeakoskelainen Minna Heritty kuuli kutsun ja hommasi vuorokaudessa läjäpäin kavereita VS-kissalle. Tämä antoikin aiheen kahvikutsuun.
VS-kissa ja Minna kahvittelivat itsenäisyyspäivän alla maanantaina. Muistoksi pulinatuokiosta Minna sai kotiin viemisiksi herkkukorin ja VS-kissa sai nauttia jouluihmisen tarinoista.
Minna on nimittäin jouluihminen isolla J-kirjaimella.
– En ole muuten talvi-ihminen, mutta joulua odotan! Minulla on jouluvalot ikkunassa, kynttilät pöydillä, pipareita tehtynä ja joululaulujakin olen kuunnellut vaikka kuinka.
Tallinmäen päiväkodissa työskentelevä 46-vuotias päivähoitaja Minna Heritty on tehnyt töitä varmaan jokaisessa kaupungin päiväkodissa, ainakin sen yhden päivän.
Nyt kun hänen kolme lastaan ovat jo itsenäistyneet ja muuttaneet kotoa pois, Minnalla on edessä ensimmäinen joulu yksin.
– Moni ihmettelee, että miten pärjään ilman lasten kotona oloa. Myönnän, että pari viikkoa oli vähän haikeaa, mutta nyt menee ihan hyvin.
Kodin hiljaisuus ja se, että saa tehdä mitä haluaa, on hyvää vastapainoa päiväkodin vilskeelle ja äänille.
Kymmenen vuotta sitten Minna hurahti villasukkien kutomiseen ja nyt niitä syntyy liukuhihnalta. Hän on jopa yhdistänyt toisen rakkaan harrastuksensa eli Facebookin sulaan sopuun kutomisen kanssa.
– Neulon ja kurkkaan välillä näytölle, että onko tullut uusia päivityksiä ja kommentteja.
Jos Minnaa pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, se on varmaan nopea. Sellainen ihminen syntyy, kun karjalaisverta oleva äiti ja täyshämäläinen isä käyvät kimppaan.
Jos Minna Heritty ei olisi töissä päiväkodissa, hän voisi olla töissä Valkeakosken kaupungin kotoilu- ja pr-osastolla. Hän nimittäin vilpittömästi pitää synnyinkaupungistaan, eikä näe yhtään syytä muuttaa pois.
– Olen koti-ihminen, jolle riittää oikein hyvin työn, ruokakaupan ja kodin välinen kolmio. Nautin, kun tapaan tuttuja kauppareissulla ja saan jutella heidän kanssaan.
– En ikinä haluaisi asua isossa kaupungissa, vaikka tiedän, että on paljon ihmisiä, joita pieni kaupunki nimenomaan ahdistaa.



Missä Anneli Repo?
Ilmoita asiaton kommentti