Muovihevonen oli kiltti koulutettaville

Suureläinpelastuskoulutus saapui Suomeen Yhdysvalloista vasta vuonna 2006 Days End Horse Rescue Farmin kouluttajien mukana. Kuulijoiden joukossa Vermon raviradalla Helsingissä oli silloin paljon eläinten omistajia, pelastuslaitoksen väkeä sekä eläinlääkäreitä.

Koulutus upposi otolliseen maaperään ja kouluttajia on Suomessa nykyään useampia.

Valkeakoskelainen Sirpa Kokko kiinnostui kurssista ja kävi tammikuisena viikonloppuna Teivossa saamassa lisäoppia suureläimistä. Kokolla on itsellään 4 harrastushevosta.

– Halusin kurssilta saada varmuutta siihen, mitä tehdä, jos omassa tallissa, eläinten kuljetuksessa tai muualla sattuu onnettomuus, Kokko kertoo motiiveistaan kurssiin.

Suureläinpelastuskurssilla käydään läpi pelastustyössä käytettäviä tekniikoita ja eläintuntemusta. Ennaltaehkäisy on myös tärkeää eli kun tietää vaaranpaikat, voi miettiä, miten pystyy ne välttämään.

– Hevosten aitaukset esimerkiksi on hyvä miettiä kuntoon. Riittääkö matalalla oleva naru esteeksi isolle eläimelle, joka halutessaan voi astua sen yli ja lähteä sen jälkeen karkuteille, Kokko antaa ajattelun aihetta.

Koulutuksen tavoitteena on luoda turvallisempi toimintaympäristö ihmisille ja eläimille sekä yhtenäistää eläinten kanssa työskentelevien ja harrastavien sekä pelastuslaitoksen työtavat, jotta onnettomuuspaikalla työskentely olisi mahdollisimman tehokasta ja turvallista.

Sirpa Kokko on kurssin annista innoissaan. Hänen mielestään kurssi sopii ihan jokaiselle, jolla riittää puhtia oppia uusia asioita. Vaikka hevosten kanssa puuhaaminen on Kokolle tuttua, uutta asiaa kurssilla tarjosivat hänelle muun muassa tuotantoeläinten kanssa toimiminen.

– Kun esimerkiksi talli syttyy tuleen, hevoset ohjataan sieltä turvaan päästä käsin eli niille tehdään tarvittaessa vaikka hätäriimu. Siat ja lampaat taas ohjataan laumoina ulos.

Kurssilla opittiin sekin, että tuotantoeläimet ovat epäluuloisempia ihmisten käsittelyssä eli purevat koti- ja lemmikkieläimiä hanakammin auttajiaan.

Suureläinpelastuskurssilla käytiin läpi myös tilanteita, jolloin autettavaa eläintä ei voi enää auttaa ja sen lopettaminen on parasta apua. Ensisijaiset pelastettavat erilaisissa vaara- ja onnettomuustilanteissa ovat ihmiset ja sen jälkeen ne eläimet, jotka pystyvät toipumaan saamistaan vammoista. Joskus villieläimet saavat ihmisten käsittelystä käsittämättömän stressin, vaikka itse vammat eläimellä olisivat melko lieviä.

Kurssista innostunut Kokko on saanut jo yhteydenottoja paikallisilta pelastusalan ihmisiltä.

– Teen lähiaikoina demokurssia muutaman tutun palomiehen ja poliisin kanssa. Täytyy hieman kartoittaa, mitä ja kuinka paljon he tietävät suureläinten käsittelystä eli kuinka laajasti aihetta pitää käsitellä ja mistä näkökulmasta lähestyä.