Olen Vili, terapiakoira

Vili on 8-kuukauden ikäinen valkeakoskelainen chihuahua. Reipas ja ennakkoluuloton, niinkuin chihuahuat ovat.

Nuoresta iästään huolimatta Vilillä on kuitenkin jo tärkeä tehtävä. Se käy arkipäivisin isäntänsä Seppo Partasen kanssa Palmurinteen vanhainkodilla tervehdyskäynneillä.

Partanen on huomannut, että nuorella koiralla on kaksi roolia; koti- ja työminä. Kun kotona tohottava ja leikkisä Vili saapuu päiväkeskukseen, koiran tyyli muuttuu täysin. Siitä tulee kärsivällinen ja rauhallinen. Sitä voi ottaa syliin, rapsuttaa, silittää ja sen pehmeisiin korviin voi kuiskutella vaikka mitä salaisuuksia. Luottamuksella, Vili ei kerro asioita eteenpäin. Vili on kaikkien kaveri.

Tosin kuvauspäivänä se murisi itseään suuremmalle kameralle, mikä nauratti vanhainkodin väkeä. Ympäriltä sateli Vilille lohdutusta: älä pelkää sitä pieni koira! Tule tänne turvaan. Se on vain kamera, älä murise suotta. Voi pientä raukkaa.

Hoitajat Minna Kallio ja Päivi Pohjavirta kertovat olevansa todella iloisia pienen koirapojan vierailusta. Päiväkeskuksen asiakkailla on eriasteisia muistiongelmia ja välillä ilmeettömyys ja sanojen katoaminen vaikeuttavat kommunikointia muiden kanssa. Kun koira nostetaan syliin, johan alkavat sanat löytyä ja hymy kiipeillä pitkin poskia. Väki virkistyy silminnähden ja yhteinen jutunaihe on valmis.

Useampi vanhuksista muistelee Vilin nähdessään omia lemmikkejään. Eräs rouva kertoo lapsuuden lemmikkikissoista.

– Ei ollut koiraa, kun isä ei niitä sietänyt. Sitten vasta otimme koiran, kun aviomieheni halusi ajokoiran, rouva juttelee.

Eräs päiväkeskuslaisista muistelee, että heidän koiransa oli hyvä kokoamaan lehmiä yhteen. Sitten kun lehmät myytiin lihoiksi, jäi koira työttömäksi.

– Mutta sitten se alkoi seurailla isäntäväkeä. Se tuli mukana marjaankin ja hätisti laumaa kokoon, mummu juttelee hersyvästi.

Kun aika on täysi ja väsy iskee pienen koiran käpälään, Seppo Partanen nostaa sen syliinsä. Jos se jää syliin selinmakuulle, on se merkki isännälle, että on aika lähteä kotiin. Mutta huomenna taas uudestaan, jotta jokainen päiväkeskuksen kävijä voi kohdata koirapojan viikon aikana ainakin kertaalleen.